Viimeisimmät artikkelit

Astiakaappi

ruokailu

Ruokapöytä on kotimme keskeisin paikka. Sen ympärillä vietetään aikaa muutenkin kuin kokoontumalla syömään. Lapset tekevät ruokapöydän äärellä läksynsä ja lueskelevat, ja edellisessä postauksessa mainittu ”kotitoimistoni” on pöydän nurkassa. Saarekkeen päällä säilytän postilaatikkoa (laskuja ja muita papereita varten) sekä muutamaa käytössä olevaa keittokirjaa (tällä hetkellä erityisesti intialaisesta keittiöstä).

Tunnen kynnystä postata kuvia kotoa. Olen ollut usean vuoden ajan varsinainen antisisustaja, ja suurin sisustustekoni on heitellä pöytäliina ajoittain vahakangasta peittämään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö haluaisi arkisten asioiden näyttävän esteettisiltä. Uudet ideat ovat hakusessa, tavaran määrää haluan entisestään vähentää.

Lupasin näyttää pari kuvaa kaappien sisällöstä antamaan jonkinlaisen summittaisen kuvan tavaran määrästä. Aloitan helpoimmasta eli astiakaapista. Huomasin kuvatessa, että tavaran määrä ei näytä varsinaisesti vähäiseltä/minimalistiselta. On kuitenkin järkevää, että esimerkiksi juomalaseja ja pieniä lautasia on 5 hengen perheessä ihan reilusti, jotta niitä on käyttöön, vaikka astianpesukone olisi vielä vajaa. Perusastiasto muodostuu valkoisista Teema-astioista ja Ikean laseista.

  • 8 syvää lautasta
  • 8 matalaa lautasta
  • 8 mukia
  • 8 pikkulautasta
  • sekalainen määrä juomalaseja
  • muovisia leipälautasia
  • muutama erikokoinen kulho
  • koiranruokakuppi
  • kahvikuppi

astiakaappi

kahvikaappi

Astiakaapin vieressä on oma lempikaappini, johon olen kerännyt kahvi- ja teetarvikkeita sekä muutaman lempiastian. Yläkaapeissa on jonkin verran harvoin käytettäviä astioita, ja lisäksi säilytän nurkkakaapissa kattiloita ja taikinakulhoja. Keittiön nurkkakaappi on siivoamisesta huolimatta aina sikin sokin. Nurkkakaapit ovat toimivuuden kannalta yleisesti ottaenkin kodin hankalimpia paikkoja, tavaran määrällä ei tunnu edes olevan ratkaisevasti väliä. Kodinhoitohuoneen nurkkakaappi poistettiin kaappiremontin yhteydessä. Nyt kodissa on yksi toimimaton kohta vähemmän, ja olen ratkaisuun erittäin tyytyväinen.

Kokoan ruokatarvikkeiden säilyttämisestä oman postauksen. Ruokakaappieni kuvilla ei ole valitettavasti mitään esteettistä arvoa. Säilytän ruokia vetolaatikoissa, ja lajittelen kaiken alkuperäisissä pakkauksissa Ikean läpinäkyviin muovilaatikoihin. Ihanteellinen ratkaisu olisi korkea ruokakaappi tai jopa oikea pieni ruokakomero, mutta sellaiseen ei keittiössämme ole toistaiseksi mahdollisuutta. Aihe on kuitenkin keittiön toimivuuden kannalta tärkeä, ja yritän kasata sen ympärille informaatiota.

Aiheeseen liittyen vietin tovin ihastellen tätä kaunista, avaraa ja yksinkertaista keittiötä. Viime aikoina katseeni on kiinnittynyt myös erityisesti vihreään väriin (täällä ja täällä).

Tehtävälistat ja ajankäyttö

kotitoimisto_2
Kuvassa kotitoimistoni. Kuva on lavastettu siinä mielessä, että puuhastelen tietenkin keittiön pöydän ääressä enkä olohuoneessa (kippasin kamat valon takia olohuoneen päydälle). Koira torkkuu kuitenkin aina joko sohvalla tai ikkunan edessä, ja siihen on näköyhteys keittiöstäkin. Kuppikin on sama ihan joka päivä. Mikäli kotona on muita perheenjäseniä, joku on lojumassa koiran seurana sohvalla. Muutama ajatus tehtävälistoista ja ajanhallinnasta, kun niistä oli jo eilisessä postauksessa puhetta.

Kaaoksen hallintaa helpottaa karsimisen ohella rutiinien opettelu sekä ns. välttämättömien asioiden tekeminen ripeästi pois mieltä vaivaamasta. Itse opettelin tietyt aamu- ja iltarutiinit kun lapset olivat pieniä (selvitäkseni aamun ja illan kaaoksesta) ja nuo tietyt toimintatavat jäivät pysyviksi, vaikka lapset ovat jo kouluiässä. Vastaavasti aamupäiviini on vähitellen muodostunut tietty kaava, jonka avulla saan peruskodinhoitoaskareet tehtyä niitä liikoja miettimättä. Lisäksi yritän muodostaa rutiinit ruokailuun sekä liikuntaan. Ruoka-ajat ja sauvakävely tuntuvatkin jo vahvasti rutiineilta. Toisaalta tiedän, että matkustelu tai flunssakierre voi helposti saada ohjelmani taas pois raiteiltaan.

Aamuisin herään puhelimen hälyttäessä kello 6.20. Valmistelen jokaiselle pojalle omanlaisen, vakiintuneen aamupalan, ja herättelen heidät viimeistään 6.45. Heidän syödessään nautiskelen itsekin aamupalani erilaisia uutisia lukien. Pojat käyvät suihkussa/pukeutuvat ja hyvästelen jokaisen kouluun muistutellen tarvittavista varusteista tai mahdollisista eväistä. Ulkoilutan koiran. Mies herää omaan tahtiinsa, ja mikäli hän ei ole kiireinen, teemme yhdessä aamujoogan. Hänen lähdettyä töihin aloitan oman aamupäiväohjelmani: siivousta, pyykinpesua, kaupassakäyntiä, pari kolme tuntia kirjoittelua ja asioiden hoitoa ennen lasten tuloa koulusta. Iltarutiineihin kuuluu kävelylenkin jälkeen lasten iltapala, keittiön siivous, aamun vaatteiden valmistelu, koiran iltalenkki miehen lukiessa iltasadut (edelleen tapana, vaikka lapset ovat jo isoja koululaisia) sekä peseytyminen tai suihku. Oma huomioni on, että rutiinien säilymiseksi ne on tehtävä pääsääntöisesti viisi kertaa viikossa eli vähintään arkipäivisin. Jos rutiineja alkaa unohdella usein, niistä lipsuu helposti pois.

Arkeen kuuluu kuitenkin myös paljon epäsäännöllisesti tehtäviä asioita. Joskus ihmiset näyttävät ”vain tekevän” asioita sen enempää suunnittelematta, itselleni tällaisten asioiden aloittaminen on tavattoman vaikeaa. Tiedän, että monta asiaa olisi tehtävä ja että voisin ne helposti tehdäkin, en silti saa ryhdyttyä toimeen. Tehtävälista on luonnollisesti oiva apuväline tähän tilanteeseen, asiat voi listata paperille ja ruksata yli kun saa ne suoritettua. En taida olla ainoa, joka tykkää listoista? Jopa niin paljon, että kirjoittelee mielummin tehtävälistoja kuin oikeasti tekee ne listan mukaiset asiat? En pysty arvioimaan, kuinka monta kalenteria ja muistikirjaa olen aloittanut erilaisia aikatauluja tai listoja varten. Systeemi epäonnistuu aina innostuneen alun jälkeen. Unohdan katsoa kalenteriani. Kirjoitan muistikirjaani huonolla käsialalla ja se alkaa näyttää epäsiistiltä, jolloin hylkään sen.

Olen parin viime kuukauden aikana löytänyt helpotusta näihin ongelmiin. Otin käyttöön bullet journaling -systeemin. Jos nimi ei ole tuttu, lyhyt esittelyvideo täällä. Perusajatus on todella helppo. Itse otin käyttöön tavallisen pehmeäkantisen, paksuhkon Moleskin-muistikirjan ja mustan tussin. Tein aluksi numeroidun kuukausikalenterin. Seuraavaksi aloin kirjata listoja päivä kerrallaan. Päivämäärä alleviivattuna ja sen alle päivän tehtävät, tapahtumat ja muistettavat asiat. Pidin muistikirjan keittiön pöydällä, ja ruksasin kohdat sitä mukaa kun sain ne tehtyä. Jopa liikuntasuoritukset ja päivän ruokalistan. Jos jotain jäi tekemättä, yliviivasin tehtävän (mikäli se ei ollut välttämätön) tai piirsin viereen nuoleen ja kirjoitin kohdan seuraavan päivän listaan (mikäli välttämätön). Tein kyseiselle kuukaudellekin tavoitelistan asioista, joita olin pitkään suunnitellut tekeväni, ja sainkin ruksattua kaikki kuukauden tavoitteet.

kalenteri_2

Olin todella tyytyväinen uuteen systeemiini. Seuraavaksi halusin kehittää sitä positiivisempaan suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että listaan ”pakollisten tehtävien” lisäksi myös hauskoja ja mukavia asioita ja uusia ideoita. Otin käyttöön traveler’s notebookin, joka käytännössä tarkoittaa nahkakantta, jonka sisään voi kuminauhojen avulla ujuttaa ohuita muistikirjoja jopa useita kappaleita. Systeemi on ollut pitkään villitys ympäri nettiä, Pinterestistä löytyy hauskoja kuvakansioita ihmisten paksuista ja täpötäysistä muistikirjoista. Itse en ollut asiasta lainkaan kiinnostunut ennen uutta tehtävälistamenetelmääni. Nyt kuitenkin innostuin. Tässä video, joka kertoo todella selkeästi, kuinka systeemin saa kasattua (tarpeettomat kohdat voi pikakelata).

Laitoin omiin kansiini neljä muistikirjaa, jotka otin käyttöön bullet journaling -teeman mukaisesti. Ensimmäinen vihko on kuukausikalenterini. Yritän kirjoittaa muistiin kaikki merkittävät tapahtumat ja näen aina yhdellä aukeamalla koko kuukauden tärkeimmät tapahtumat. Toinen vihko on varsinainen ”bullet journal”. Päivämäärä, viiva alle ja tehtälista. Teen asioita parhaani mukaan, ruksaan, viivaan yli, siirrän tekemättömät seuraavalle päivälle. Kolmas vihko on hyvien asioiden kirja. Kirjoitan otsikoksi aina uuden kuukauden ja sen alle kaikki suunnittelemani mukavat asiat. Lukulistalla olevat kirjat, katsottavat elokuvat (tässä kuussa olen suunnitelmani mukaisesti etsinyt käsiini molempia listan mukaisesti). Tulevat konsertit. Reseptit, joita aion kokeilla. Linkkejä, joihin haluan tutustua, kun hetki on sopiva. Mukavia, kiinnostavia asioita. Neljäs kirja on luonnoskirja: blogi-ideoita, luonnoksia muistiin kirjoitettavista ajatuksista.

Paras ominaisuus uudessa systeemissä on se, että hankkimani nahkakannet (jotka voisi todella helposti leikata itse paksusta nahasta haluamansa kokoisten vihkojen mukaan!) näyttävät sitä paremmilta mitä enemmän niitä käytän. En myöskään anna kiireisen käsialan tai suttuisuuden häiritä itseäni, sillä systeemi koostuu useasta pienestä vihkosta, joita vaihdetaan sitä mukaa kun ne täyttyvät. Toistaiseksi pidän muistikirjasysteemiä vieressäni esimerkiksi aina istuessani tietokoneella, ja tarkistan päivän tehtävälistan jo aamulla. Rutiinien lisäksi oma listani ei saa sisältää liian monta kohtaa. On kuitenkin yllättävää, kuinka paljon tyydytystä tuo kun saa päivittäin tehtyä edes joitakin tehtäviä, joita on mahdollisesti siirtänyt pitkään. Lääkäriajan varaaminen, jääkaapin siivous, kahvikoneen puhdistus, putkimies, vakuutusasian hoitaminen. Arkisia asioita.

Kokeilun kautta

Kaikki on loksahdellut viime aikoina hienosti paikoilleen. Hurjan pitkä tauko kirjoittelussa ei ollut suunniteltua, mutta toisaalta tuntuu mukavammalta kirjoittaa, kun on saanut asiat sujumaan. Olin vuosia toivonut siirtymistä lievästä epäjärjestelmällisyydestä ja jonkinasteisesta kaoottisuudesta (oli se sitten fyysistä tai ihan vaan ajatusten sotkuisuutta) seesteiseen ja selkeään olotilaan, jossa arki on sujuvaa, kodinhoito helppoa ja rutiininomaista, elämäntavat terveyttä edistäviä ja ajattelu kaikinpuolin positiivista ja innostunutta. Yrityksen ja erehdyksen kautta löysin monta toimivaa keinoa päästä päämääriin. Parhaat ratkaisut ovat aina omituisen yksikertaisia!

Vähentäminen auttoi välittömästi. Olen hehkuttanut asiaa vuosia, mutta sanon sen vielä kerran. Mikään ei auta arkielämän kaaosta tehokkaammin kuin turhan karsiminen ja sitä kautta olennaiseen keskittyminen. Keittiön ja kylppärin suursiivous, vaatevarastojen minimalisointi, varastojen tyhjentäminen ylimääräisestä. Vaatii aikaa, suunnittelua ja uusien tapojen opettelua, mutta maksaa aina vaivan. Toinen tärkeä asia on kodin eri tilojen toimivuus. Rutiinien opettelu on helpompaa, kun asiat toimivat. Tänä vuonna teimme pitkään odotetut miniremontit kylpyhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen. Kodinhoitohuoneessa on viimeinkin valkoinen korkea perusvaatekaappi jokaiselle perheenjäselle sekä uusi, suurirumpuinen pesukone.

Terveellisten elämäntapojen opettelu olikin hankalampaa. Kokeilin parin kolmen vuoden aikana lähes kaikkea kasvisruuasta kahvittomaan paleoon ja täydelliseen anna itsellesi lupa syödä ihan mitä tahansa -ruokavalioon. Kaikki ruokavaliot olivat hankalia. Vanhin lapsista valitsee mielellään kasvisvaihtoehdon ja syö sitä koulussakin, kahdelle nuoremmalle kasvispainotteiseen ruokaan siirtyminen oli kuitenkin todella vaikeaa. Itse pääsin kohtalaisen helposti eroon kahvista, mutta paleoruokavalion noudattaminen oli rasittavaa kotonakin, matkoista puhumattakaan. Antaessani itselleni luvan syödä milloin ja mitä tahansa söin todellakin kaikenlaista ja usein! Ahaa-elämys tuli, kun siirryin syömään taas kohtuudella ja vain ruoka-aikoina (kolme kertaa päivässä). Syömme runsaasti kasviksia, mutta myös luomulihaa ja kalaa, kahvia juon 2-4 kupillista päivässä. Vatsavaivat ovat poissa eikä painonhallintaa tarvitse pohtia, kun suuhun ei lapa koko ajan jotain. Keliakian ja laktoosi-intoleranssin vuoksi syön tietysti aina gluteenitonta ja laktoositonta ruokaa.

Liikunnan suhteen itselläni ainoa toimiva liikuntamuoto on sellainen josta nautin. Väsymyksestä ja hikoilustakin nauttii, kun laji on mieluinen. Itse tykkään kävellä. Välillä rauhallisesti, välillä reippaasti. Kunnon kohottaminen vaatii usean reippaan sauvakävelylenkin viikossa. Aamuisin joogaan, mikä on parhautta selälle. Kodin ulkopuolella tapahtuvat kellotetut liikuntasuoritukset ovat mielestäni hankalimpia (usein suorastaan vastenmielisiä), ja jätänkin ne aina alkuinnostuksen jälkeen väliin erilaisilla tekosyillä.

Kaikkein suurin onnistuminen tuli kuitenkin jo aiemmin bloggaamani manifestin kautta. Sana ”manifesti” kuulostaa huuhaalta, joten kutsun listaani ”elämänhallintavisioksi”. Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa, että listasin (tarkoin valitsemillani sanamuodoilla) vision siitä, millainen olen ollessani haluamani ihminen. Sen jälkeen päätin lukea listaani päivittäin ja toimia sen mukaisesti. Uskotomatonta, kuinka hyvin systeemi toimii! Toivon että kukaan ei käsitä sanojani siten, että kuvittelen muuttavani maailmaa ihan vaan kovasti ajattelemalla. Uskon kuitenkin, että omia toimintatapoja voi muuttaa. Jokainen meistä tekee omia vapaaehtoisia valintoja ihan joka päivä. Joskus voi vaikuttaa myös ulkopuolelta tuleviin asioin katsomalla asioita eri tavalla tai tekemällä elämässään tilaa halutuille asioille.

Hidastamisesta. Elän luonnostani aika hitaasti. Jos hidastan lisää, käyn mielestäni jo liian hitaalla. Mielummin ajattelen yksinkertaistamisen niin, että karsimalla ja selkeyttämällä saan enemmän energiaa ja innostuneen, reippaan olotilan. Otin jopa kokeiluun uuden ajankäyttösysteemin. Parasta on ollut se, että asioiden vähentyessä olen innostunut entisestään niistä jutuista, jotka ovat jääneet jäljelle sekä keksinyt monta uutta asiaa, joita haluan kokeilla tai oppia.

Kahvilakko

Ajatuksia kahvinjuonnin lopettamisesta. Tykkään kahvista kovasti ja olen aina juonut sitä paljon. Paljon tarkoittaa siis tässä yhteydessä todella paljon. Ajankohta tai kupin koko ei ole koskaan ollut este kahvittelulleni, vaikka olen yrittänyt sitä toki rajoittaa (ja aina ajoitellen se onkin pysynyt aisoissa). Nyt kuitenkin terveyssyistä ja vatsaoireiden vähentämiseksi suunnittelen paleo-kokeilua, ja siihen liittyen kahvikin jäisi automaattisesti pois. Tulen erilaisten autoimmunisairausteni kanssa hyvin toimeen, mutta toki enemmän kuin mielelläni hankkiutuisin eroon säännöllisistä vatsakivuista.

Paleosta kirjoitellaan lehdissä ja netissä paljonkin, mutta vapaasti tiivistettynä siinä suositaan kasviksia ja hedelmiä, luomulihaa, riistaa, kalaa, pähkinöitä ja siemeniä sekä tietyntyyppisiä rasvoja (esim. avokado, kookos, oliiviöljy). Vältettäviä ruoka-aineita ovat puolestaan viljat, maitotuotteet, palkokasvit sekä kaikki käsitelty/teollisesti valmistettu ruoka. Autoimmunidieetissä vältettäviä ruokia on enemmän, mutta kuukauden tai kahden tauon jälkeen niitä voi varovasti kokeilla ja palauttaa ruokavalioonsa. Tarkoitukseni on kokeilla ruokavaliota aika tiukasti kuukauden verran kirjaten ylös sekä syömisiä että ruokavalion vaikutuksia ja miettiä jatkoa sen jälkeen.

Omalla kohdallani isoin muutos tarkoittaa gluteenittoman ja laktoosittoman ruokavalion muuttamista viljattomaksi ja maidottomaksi sekä mm. soijan ja muiden palkokasvien, sokerin ja mainitun kahvin välttämistä. Kasvisruoan lisäämisestä huolimatta olen nuorempien lasten vuoksi laittanut jonkin verran luomulihaa ja kalaa aina tähänkin asti. Koska kahvi on itselleni niin mieluista, päätin aloittaa lopettamalla ensiksi kahvin ja siirtyä vasta sitten noudattamaan tiukempaa ruokavaliota. Kahvijuonti loppui näppärästi reilu viikko sitten maanantaina, jolloin kahvi sattui muutenkin kaapista loppumaan.

Osasin odottaa kunnon päänsärkyjä, mutta niiden rajuus yllätti silti. Pari ensimmäistä päivää olin lähes toimintakyvytön päänsärkylääkkeistä huolimatta, ja jouduin tukeutumaan särkylääkkeisiin viikon verran. Aika tarkalleen 7 päivää kahvinjuonnin loppumisesta päänsärky katosi, ja aloin sen sijaan huomata mielialaoireet. Ilman kahvia osa elämän sisällöstä tuntuu hävinneen, ja se harmittaa kovasti (aika hurjaa, taisi olla aikakin rajoittaa!). Ottaa ihan kunnolla päästä ilman sen tarkempaa erittelyä. Tiedän vain, että kunnon kupillinen ihanaa maitokahvia helpottaisi oloa ihanasti. Kertaakaan ei ole kuitenkaan tullut mieleenkään juoda kahvia, ja oletan olotilan helpottavan pian.

Olen viime aikoina ollut paljon matkoilla, ja kun palaan reilun viikon päässä odottavalta Napolin matkalta kotiin, on aika aloittaa uusi ruokavalio, johon olen jo totutellut valmistamalla sopivia ruokalajeja. Matkoilla ruokavalio vaatii aina tavallista enemmän miettimistä, joten mielummin aloitan uudet jutut rauhassa kotona.

Kirjoitin aiemmin manifestoinnista. On todella tärkeää kirjata lauseet muotoon olen/teen sen sijaan että käyttäisin muotoa haluan/aion. Jälkimmäisessä tapauksessa asiat usein jäävätkin haluamiseksi tai aikomiseksi toteutumisen sijaan. Todettuani ”olevani kiinnostunut terveydestäni” olen paneutunut asiaan huomattavasti aiempaa enemmän ja etsinyt motivoituneesti lisätietoa. ”Olen myös ihminen, joka keksii keinoja huolehtia kodin kunnostamisesta ja siisteydestä”, joten kylppäriremontti on nyt tehty, kellari siivottu ja erilaisia rästissä olevia korjaushommia hoidettu urakalla.

Tavaramäärän vähentyminen lasten kasvaessa

Lapsiperheessä tavaramäärä on huipussaan, kun lapset ovat leikki-ikäisiä tai juuri kouluikään tulleita. Lohdutuksena niille, jotka kamppailevat liiallisen tavaramäärän kanssa: kun lapset kasvavat/ovat kaikki kouluiässä, kotiin kertyvä tavaramäärä vähenee huomattavasti. Toisaalta. Itsekin toivon, että olisin osannut karsia ja pitää kodin yksinkertaisena erityisesti kaikkien kolmen lapsen ollessa selkeästi alle kouluikäisiä, jolloin arki oli haastavinta ja kotitöihin oli hankalinta löytää rauhallista hetkeä.

Pieni vauva tulee toimeen hyvinkin vähällä. En kehota ketään lukemaan vauvalehtien tarvikelistoja, suurinta osaa niiden mainitsemista tarvikkeista ei tarvita. Vauvan kanssa tulee helposti toimeen sopivalla varastolla perusbodeja, potkuhousuja ja harsoja. Kukaan kolmesta lapsestamme ei käyttänyt itkuhälytintä, tuttia, tuttipulloa, kylpyveden lämpömittaria tai monta muutakaan kapistusta. Pinnasänky jäi käyttämättä käytännössä kokonaan, vain yksi lapsista käytti vauvana kierrätyksenä saatua sitteriä ja kolmas ei tarvinnut lainkaan vaunuja (mutta käytti kyllä istumarattaita isompana). Vauvan tarvikkeet kannattaa hankkia tarpeen ja perhetilanteen mukaan (esimerkiksi nuo mainitut istumarattaat olivat hyödylliset koiria ulkoilutettaessa).

Leikki-ikäisten lasten kanssa tavaran määrä sen sijaan tuntuu räjähtävän käsiin, jollei tilannetta määrätietoisesti hallitse. Leikki-ikäinen toki tarvitseekin enemmän kuin vauva. Paljon ulkona leikkivä lapsi tarvitsee esimerkiksi varaulkoiluvaatteita jo ihan käytännön syistä. Sisävaatteitakin täytyy lapsesta riippuen vaihtaa joskus useita kertoja päivässä. Kun kaapeissa on kolmen lapsen vaatevarastojen lisäksi kiertoon menevät, kierrosta tulevat sekä sisarukselta toiselle kiertävät vaatteet, tarvitaankin jo säilytyssysteemejä ja eteisessä on monen sään varusteet odottamassa alkavaa päivää (kurahousut, kumisaappaat, talvikengät, useat rukkaset jne.). Leluja kertyy helposti sukulaisilta, tuttavilta ja omina kirppisostoksina sekä synttärikutsujen seurauksena, ja kaverit ja mainokset houkuttavat lapsia haluamaankin lisää.

Tilanne helpottaa huomattavasti, kun lapset ovat kouluiässä. Aivan alakoululaista lukuunottamatta (joka siis toki edelleen ulkoilee paljon ja tarvitsee varavarastoa esimerkiksi kastumisen varalle) koululaisen vaatevaraston voi minimoida kuten aikuisen vaatevaraston.  Ainakin omat kouluikäiset lapseni ovat myös niin erikokoisia ja eri tyylisiä, että vaatteita tai varusteita ei juuri siirry pienemmällä, ja koska vaatteet myös kuluvat ja kulahtavat käytössä, mitään siirrettävääkään ei olisi. Lisäksi isolle lapselle hankitaan usein lahjaksi asioita, jotka olisi hankittava joka tapauksessa, mutta lahjatoiveena lapsi saa juuri mieleisensä (vaate, puhelin yms.) tai lahjat vähintäänkin kuuluvat tavararyhmään, jolla on kotona selkeä säilytyspaikka (esimerkiksi kirjat). Koululainen tahtoo useimmiten löytää tavaransa helposti ja arvostaa järjestystä ja sujuvia aikatauluja ja edistääkin näitä asioita mielellään.

Suurin arkea helpottava tekijä lasten kasvaessa on omatoimisuus, johon yritän lapsia jatkuvasti kannustaa vaikka toisaalta kotiäitinä säästän heitä monilta kotitöiltä ja askareilta. Viikon takaisen matkan teimme jo pelkästään käsimatkatavaroiden kanssa, ja lapset pakkasivat ja kantoivat itse omat vaatteet ja tarvikkeensa. Vähitellen (aika luontevasti oikeastaan) lapset ovat myös oppineet huolehtimaan harrastusvälineistään ja lähitulevaisuudessa tekevät toivottavasti itse omat vaatehankintansa (toistaiseksi siivoan heidän vaatekaappinsa ja teemme ostokset yhdessä). Lapsista nuorimmainen on edelleen ”keräilyiässä” ja kantaa kotiin erilaisia pikku löytöjään mutta osaa myös yllättää esimerkiksi siivoamalla itse oman eteislaatikkonsa (=tärkeiden päivittäisten tavaroiden säilytyspaikka).