Minimalistinen kenkävarasto

Viiden hengen perheessä kenkiä kertyy siinä määrin, että eteinen on aina epäjärjestyksessä. Tuulikaapissamme on kenkäteline ja kapea kaappi, jossa noin kymmenkunta hyllyä. Hassusti kengät aina silti potkaistaan keskelle pikkueteistä, ja pari kertaa päivässä keräilen niitä telineelle sen verran kuin mahtuu. Jokaisella perheenjäsellä on nykyisin käytössä vain minimimäärä kenkiä, mikä helpottaa järjestyksen säilyttämistä. Aiemmin saatoin hankkia kenkiä jopa mieliteosta löytäessäni kauniit. Huomasin, että suurin osa kengistä jäi käyttämättä ja käytin lähes aina samoja kenkiä. Nykyisin hankin kenkiä vain todelliseen tarpeeseen, ja olen karsinut kaapeistani lähes kaikki kengät, joita käytin harvoin tai tuskin koskaan.

Tärkein ostokriteerini kengille on jatkossa mukavuus.  Kuljin viime kesänä terveyssandaaleissa viikkoja käytettyäni kiristäviä kumisaappaita kesäfestareilla vain yhden päivän ajan. Toukokuun alussa matkustin Brysselistä Helsinkiin ystävältä lainatuissa aamutossuissa, sillä käyttämäni (mielestäni muka hyvät ja vuosia vanhat) kengät hankasivat jalkani tuskalliseen tilaan. En aio ryhtyä tähän enää koskaan, vaan käytän jatkossa ainoastaan mukavia, hankaamattomia ja kevyitä kenkiä. Pohdin, mikä on minimimäärä kenkiä, jolla tulen helposti toimeen. Suomessa vuodenaikojen vaihtelut ovat niin selkeät, ettei ole liioittelua varata erillisiä kenkiä kesään ja talveen, vaikka samoilla tukevilla kävelykengillä voisi kulkea lähes ympäri vuoden. Kesäksi kevyet nahkakengät (sopivat sekä housujen että hameen kanssa) ja kävelyyn sopivat tossut. Välikausiin ja talveksi hyvät ulkoilukengät ja kevyemmät nilkkurit (toiset kunnon ulkoiluun, toiset kaupunkiolosuhteisiin). Lisäksi vaatekaappini hyllyllä on edelleen kahdet kevyet ja värikkäät kengät hameen tai mekon kanssa käytettäväksi. Käytän viimeksi mainittuja todella harvoin ja ne ovat vuosia vanhat. Jostain syystä noiden kenkien karsimisen kohdalla olen hentomielinen, ja annan niille aina tilaisuuden “vielä yhdeksi kesäksi”. Mikäli en käytä kenkiä tulevanakaan kesänä, niistä on todellakin aika hankkiutua eroon.

Kevyenä kesäkenkänä käytän tätä mallia (mainitsen kengät, koska niistä ehti aiemmin tulla jo pari kyselyä). Nyt käytössäni on jo kolmas pari, olen käyttänyt näitä vuosia. Todella kevyet ja mukavat kengät! Tossuina käytän tällä hetkellä sekä matalia kangastennareita että kävelyyn sopivia lenkkitossuja, sillä molemmat ovat vielä hyväkuntoiset (sain tennarit pesemällä putipuhtaiksi) ja tarkoitukseni on hankkia yksi, nuo molemmat kengät korvaava kenkäpari, kun vanhat kengät on kulutettu loppuun. Sovitin tätä kenkää, ja se vaikutti niin kevyeltä ja mukavalta, että tunsin välittömästi suurta houkutusta hankkia tossut. Haluan kuitenkin harkita ostostani vielä lisää, sillä luin myös näistä kengistä ja kiinnostuin. Talvikenkiä minulla ei tällä hetkellä ole lainkaan, edelliset kestivät vuosia ja kuluivat kirjaimellisesti puhki, karsin ne keväällä roskiin. Lapsilla jalka kasvaa niin nopsaan, että olemme hankkineet vuosittain vain kesäkengät, talvikengät sekä erilaisia urheilukenkiä. Silloin tällöin, jalan kasvaessa oikein nopeasti, jotkut kengät jäävät niin vähälle käytölle, että jäävät nuoremmalle varakengiksi.

Vaatekaappi

Pienen keväthaahuilun jälkeen on aika ryhdistäytyä ja laittaa koti kuntoon. Päätin ottaa muutaman kuvan järjestelyn kohteistani antamaan yleiskuvaa mittakaavasta (kuvat on siis tarkoitettu tukemaan tekstiä ja kertomaan kuinka olen itse asiat järjestänyt, ei esittelemään vaatteita tai tyyliä, jotka eivät kumpikaan ole itselleni erityisen mielenkiinnon kohteita!). Minimalistinen vaatekaappi kätevä ja helposti siivottava. Tähän vaatekaapin siivoukseen kului aikaa noin kymmenisen minuuttia. Pyyhin hyllyiltä pölyt ja viikkasin vaatteet uudelleen.

Pinosysteemissäni alhaalta lukien: farkut, trikoopaidat, neuleet, tunikat ja mekot/hameet. Ylähyllyllä villakerrasto ja legginssit sekä laatikoissa uima-asut sekä villasukat ja sukkahousut. Alusvaatteille on oma laatikkonsa kaapin keskiosassa, ja alakaapissa säilytän kengät (2), laukut (2), huivikorin sekä epämääräisten pinon (yöasu, liikuntavaatteet, esikoiselta perittyjä kulahtaneita vaatteita pihavaatteiksi). Sukkia minulla ei ole, lainaan niitä muilta perheenjäseniltä. Pinoja täydennän niin, että hankin farkkuja aina kun vastaan tulee sopivat, t-paitoja yhden tai kaksi asioilla käydessäni (tapahtuu harvoin, ja hankin aina samaa kestävää merkkiä tiettyä kokoa), alusvaatteita erikoisliikkeestä tarpeen mukaan ja muita vaatteita satunnaisesti. Esimerkiksi kesähame tai tunikat ovat useita vuosia vanhoja. Kuvassa näkyvien vaatteiden lisäksi ylläni oli kuvaa ottaessani farkut ja t-paita ja pesussa 3-4 paitaa, neule sekä kellarin varastosta kesää varten penkomani vanha farkkuhame. Kesätakkia en omista, mutta eteisen kaapissa on ohut ulkoilutakki, untuvatakki, villakangasjakku ja pitkä villakangastakki (kaksi viimeisintä lähes 10 vuotta vanhoja), korillinen villa-asusteita sekä kangaskasseja. Repeillyt parkatakki joutui siivouksen yhteydessä roskiin, samoin jo muutaman vuoden käyttämäni villaneule, joka jostain syystä alkoi häiritsevästi haista villalle. Voisin kuvitella lisääväni pinoihin valkoisia t-paitoja ja yhden vaalean neuletakin.

Vaatekaapin vieressä naulakossa on parin huivin lisäksi tämän kevään hankinnat: vaaleanvihreä pellavamekko, jonka hankin perhejuhliin ja jota aion käyttää pitkin kesää (ei näy tässä kuvassa) sekä kaksi paitaa, jotka hankin vain sen vuoksi, että mieleni teki. Halusin pilkullisen kesähameeni pariksi röyhelöisen paidan, koska sen kaulus kertoo kauniin viestin (you are looking absolutely beautiful today), vaikka itse paita läpikuultavana on hiukan epäkäytännöllinen ja vaatii joko alustopin tai käy vain neuletakin alle. Ostin paitoja todellakin kaksin kappalein, koska tilasin vaatteet ystäväni kautta ulkomaisesta ketjusta enkä ollut varma kokojen mitoituksesta (onneksi molemmat vaihtoehdot ok). Luonnollisesti tällaista ostosta voi kutsua lipsahdukseksi, mutta tulin paidoista hyvälle mielelle ja niillä on suurta tunnearvoa.

Minusta on tavattoman rauhoittavaa, kun koko vaatekaapin sisältö on tiettyä värimaailmaa. Siivosin samaan syssyyn myös lasten vaatehyllyt, ja niiden värimaailma on huomattavasti sekavampi. Esikoinen käyttää paljon sinistä ja harmaata, mutta nuoremmat pitävät väreistä, ja paidat ja hupparit ovat keltaisia, turkooseja ja oransseja. Se heille suotakoon, enkä ohjaile heidän vaatehankintojaan vain siksi, että tietyn väriset vaatteet näyttäisivät hyllyssä siistimmiltä. Tunnustan, että mieleni joskus tekisi, kuten kenellä tahansa äidillä. Mies tekee omat vaateostoksensa hankkimalla pukupaitoja, alusvaatteita ja sukkia kaksi kertaa vuodessa alesta ja ostamalla urheiluvaatteita urheiluliikkeistä. Hänellä ei ole käytännössä aikaa hankkia rentoja arkivaatteita, ja koen joskus huonoa omatuntoa, koska en auta  häntä vaateostoksissa. Vaateostoksilla käynti on kuitenkin tavattoman rasittavaa, ja tälläkin systeemillä on menty eteenpäin.

Valikoiden

Olen muuttunut tavattoman valikoivaksi! Olen mielessäni pohtinut, onko se ok ja ihan hyväksyttävää vai jotenkin huono juttu. Lukemattomilta eri kanavilta tulee päivittäin ihan järjetön määrä tietotulvaa/ideoita/ajatuksia, ja suljen tyynesti silmäni ja korvani, ellei kysymys ole mielestäni todella kiinnostavasta asiasta. Eksyin hiljattain vahingossa naistenlehtimäiselle nettisivustolle, joka oli suunnattu “laaja-alaisesti kiinnostuneille lukijoille” (huono suomennos mutta tuohon suuntaan). En ole laaja-alaisesti kiinnostunut. Jaksan kiinnostua vain hyvin valikoiduista asioista. Suurin osa lehdistä, blogeista, televisio-ohjelmista  ja kaikesta muusta ärsyketarjonnasta sisältää täysin epäkiinnostavia juttuja. Niille on varmasti oma kohdeyleisönsä, itse vain elelen jollain lailla omassa kuplassani ja keskityn niihin asioihin, jotka jaksavat ihastuttaa päivästä toiseen.

Sisustusaiheisia blogeja on tarjolla satoja ellei tuhansia ja aiheeseen liittyviä lehtiä ihan lähikaupassakin kymmeniä. Muutama vuosi sitten paneudun aika tavalla sisustusasioihin. Ne ajat ovat kohdallani ohi. Nyt olen enemmän kuin tyytyväinen, kun alakerran seinissä on pitkään suunniteltu raikas ja uusi maalikerros ja lattia-ja pöytätasot on hiottu/vahattu. Lisäksi ruokapöydän päällä ja keittiössä on lamput, joita olin toivonut löytäväni lähes kuusi vuotta. Viimeinkin asia on hoidettu! Siivoaminen, tavaroiden vähentäminen ja niiden omille paikoilleen asettelu on tällä hetkellä parasta sisustamista mitä tiedän. Vastaava pätee esimerkiksi ruuanlaittoon, vaikka olen aiheesta taas uudelleen kiinnostunutkin. En millään pysty seuraamaan uusia julkaisuja tai lukemaan kattavasti ruoka-aiheisia blogeja. Tankkaan mieluiten uutta auyrveda-kirjaani (aiheesta täällä). Haluaisin säilyttää jonkinlaisen huolettoman asenteen ruuanlaittoon, ja tykkäsin tästä postauksesta. Ruokahifistelyn sijasta toivon löytäväni helpot ja hyvät ohjeet muutamalle ruokalajille. Tunnustan, että voisin elää viikkoja syömällä päivittäin kulhollisen valkosipulipastaa. Salaatitkin ovat ihania. Yrteillä maustettu labneh on edelleen ihan hirveän houkuttelevaa! Tässä uusi ohje aiemmin linkkaamani rinnalle.

Saan hirveän suurta tyydytystä siitä, että teen muutamia pieniä asioita ihan alusta loppuun saakka. Yritän samalla hyväksyä sen tosiseikan, että kärsivällisyyteni ei riitä toteuttamaan jokaista vastaantulevaa ihanaa ideaa. Valtaosa niistä on joka tapauksessa jotain taidoilleni liian monimutkaista. En ole suuri kodinhengetär. Tykkään matkustella, ja kotona ollessani löhöän mieluiten lasten kanssa samalla sohvalla lukemassa. Nautin siis siitä, että teen kotona pieniä asioita. Leivon leivän tai kakun. Haudutan kannullisen teetä. Kasvatan keittiössä basilikaa. Olen vakavasti harkinnut värikkäiden pannulappujen virkkaamista. Kun haluan uusia ideoita, luen kaikessa rauhassa paria suosikkiblogia tai selaan yhtä, kahta suosikkilehteä rauhassa kannesta kanteen. En ole ajan tasalla joka aiheessa, mutta muutaman pienen asian toteuttaminen tuntuu henkilökohtaisesti tyydyttävältä (ja samalla aikaa jää muuhunkin). En kirjoita perinteistä päiväkirjaa, mutta erilaisten kuvien ja ajatusten tallentaminen pitää hyvät asiat mielessä. Olen huomannut, että tahti uusille ajatuksille on sopiva, kun ne ehtii kirjata ylös. Suosittelen lämpimästi. Asiasta lisää täällä. Tämä on edelleen hauska vinkki ja tämä näyttää käsittämättömän hienolta (olen ehkä linkittänyt nämä jo aiemminkin, palaan niihin aina uudelleen).

Breathe

Hankin uuden tatuoinnin. Sain sen äitienpäivän aattona, joten se muistuttaa äitiydestä. Perhosten viesti on hengittää enemmän ja kannustaa rauhallisempaan olotilaan. Muutama tähti muistuttaa tähtisumusta. Ihanaa sekin. Vähän kehno instagram kuva, ajattelin kuitenkin jakaa.

Poikkeus vahvistaa säännön?

Erilaiset poikkeustilanteet saavat omalla kohdallani aina sujuvan arjen raiteiltaan. Normaali arkeni on rauhallisen rutiininomaista ja pyörii käytännössä lasten koulun ja menojen ympärillä. Voin melko vapaasti sisällyttää päiviini haluamiani asioita, ja olotilani onkin selkeä – kunnes jonkinlainen poikkeustila kääntää kaiken taas päälaelleen. Tämä tapahtuu kerta toisensa jälkeen. Kuluneena keväänä arkirutiinejani ovat sekoittaneet mm. remontointi, perhejuhlat ja matkustelu. Viikon matkustelun jälkeen pesen viikon pyykkivuorta, raivaan toisen kotia ja haahuilen kolmannen (ihan vaan saadakseni ajatukset taas järjestykseen). Kolmenkin päivän poissaolon jälkeen on vuorossa kolmen päivän pyykki/raivaaminen/haahuilu. Liikunta saattaa helposti jäädä tauolle päiviksi tai jopa koko viikoksi, ja syön mitä sattuu kunnes pääsen takaisin rytmiini. Monet tuttavani pystyvät hämmästyttävän hyvin pitämään elämäntapaansa yllä pienistä muutoksista, yllätyksistä ja jopa matkustelusta huolimatta, kun taas itse teen pienen hypyn taaksepäin jokaisen poikkeustilanteen sattuessa. Näiden tilanteiden jälkeisessä kaaoksessa huomaan, kuinka paljon jo arvostan pieniä päivittäisiä asioita/rutiineja, joita olen onnistunut arkirytmiin lisäämään.

Niinpä haluaisinkin, että erilaiset päivittäiset tavat ja tottumukseni olisivat niin vahvat, että ne olisi helppo säilyttää päivästä toiseen silloinkin kun eteeni sattuu yllättäviä tilanteita tai matkustelua. Käytännössä kotona on oltava niin vähän tavaraa, että saan kaiken paikoilleen nopeasti matkoilta palattuani/perhe pystyy pitämään kaiken paikoillaan omatoimisesti, jolloin matkustelun jälkeinen kaaos vähenee. Ruokailutottumusteni on oltavat niin yksinkertaiset ja mieleiset, että noudatan niitä mielelläni myös matkoilla, ja lisäksi tiettyjä asioita on sisällytettävä jokaiseen päivään myös poikkeustilanteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa päivittäistä kävelyä, muutamaa joogaliikettä, pientä omaa kirjoittamista (ajatusten selkiyttämiseksi) sekä vähintään muutaman sivun päivittäistä lukemista myös matkustaessa.

Olen huomannut olevani liian fiksoitunut omiin odotuksiini ja suunnitelmiini. Niiden epäonnistuminen suistaa kaiken raiteltaan kuten mikä tahansa muukin poikkeustilanne. Kuinka ihanaa olisikaan osata luopua kaikista ennakko-odotuksista ja antaa tilanteiden kehittyä omalla painollaan. Olla tyytyväinen siihen milloinkin tapahtuu. Blogini on kärsinyt vastaavista tilannekohtaisista vaihteluista. Pahoitteluni  siis blogitauosta, joka syntyi erilaisten poikkeustilanteiden ja matkustelun yhteisvaikutuksista. Lämmin kiitos kommenteista ja viesteistä! Olen kehno kommentteihin vastaamisessa, mutta luen ne aina ilolla ja kiitollisuudella, ja yritän parhaani mukaan vastata sähköposteihin (ja mikäli vastausta ei kuulu, uudella viestillä saa toki ahdistella!). Koen jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä, kuinka heikosti osaan ryhmäytyä ja verkostoutua (toisaalta, keskitän mielummin energiaa ja aikaa postausten kirjoittamiseen). Pohdin asiaa katsellessani tätä videota.