Viimeisimmät artikkelit

Vieraspostaus minimalismista

Poikani oli kirjoittanut koulussa äidinkielen esseen minimalismista ja antoi luvan postata sen blogissani. Emme ole juurikaan keskustelleet minimalismista kotona ja huomaan hänellä olevan hiukan erilainen – laajempi – näkökulma, mikä on mielenkiintoista.

Turhan tavaran ongelma

Kun kasvan pian aikuiseksi ja muutan omaan talouteen, minun on päätettävä, miten aioin hallita uuden kotini järjestystä. Minua uhkaa monien tuntema ongelma: tavaroiden määrä ja paljous.

Elämän varrella kertyy tavaraa, jota kukaan ei käytä tai tarvitse. Mitään ei kuitenkaan uskalleta heittää pois, sillä ”joskus sitä vielä tarvitaan”. Tulee halu heittää ja lukita kaikki kellariin ja unohtaa sinne.

Yksilön kannalta järkevin vaihtoehto on minimalismi. Aatteen kannattajat omistavat vain kaikkein välttämättömimmät tavarat. Tavaroiden kokonaismäärää pyritään vähentämään ostamalla käytettyä, kierrättämällä ja satsaamalla asioiden kestävyyteen. Siksi minimalismi onkin hyvä niin yksilölle kuin ympäristöllekin.

Kansantaloutta ajatellen minimalismi ei kuitenkaan ole niin hyvä asia: kuluttajien on kulutettava! Onko yhteiskunnassamme jotain pielessä, kun se sallii tämänlaisen kummallisuuden? On totta, että yhteisön etu voi mennä yksilön edelle, mutta eikö edes luonto voisi säästyä?

Talouden kannalta hyvä vaihtoehto olisi ympäristöystävällisen minimalismin vastakohta, sanotaanko vaikka ”kertakäyttöminimalismi”. Kertakäyttöminimalisti minimoisi tavaran määrän heittämällä kaiken pois käytön jälkeen. Lisäksi hän välttelisi muun muassa ruoka-aineiden ostamista syömällä ravintolassa. Tietysti hän myös tekisi paljon työtä ja maksaisi veronsa.

Kuten huomataan, kumpikaan elämäntapa ei miellytä kaikkia. Siinä, missä mallikansalainen kertakäyttöminimalisti tuhlaa luontoa, uhkaa ympäristöminimalisti taloutta. Eivätkö kaikki voi olla tyytyväisiä?

Mielikuva minimalistista istumassa puhtaassa talossaan ilman tavaraa on jokseenkin persoonaton. En halua olla sellainen. Kyllä tavaraa on jonkin verran oltava. Se on statussymboli: minulla on jotain, mitä muilla ei ole. Se on muisto: minä olen käyttänyt tätä. Se on haave: ehkä vielä joskus teen sen uudestaan ja silloin tarvitsen tätä. Tavara on kuitenkin myös riesa: sitä lojuu nurkissa ja se on tiellä koko ajan.

Paras vaihtoehto sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta lienee keskitie. Tavaraa saa ostaa kohtuullisissa määrin, jos sitä tarvitsee. Mitä tavaraa sitten tarvitsee. Ainakin kaikkea, mitä käytetään säännöllisesti. Mielestäni myöskään satunnaisesti muutaman kerran vuodessa käytettävä tavara ei ole pahasta.

Tavaran poisheittämiseen on useita menetelmiä. Niin sanotun ”vuoden säännön” mukaan vuoden käyttämättömänä olleet tavarat heitetään pois. Vuoden alussa harvaan käytetyt tavarat pannaan laatikoihin. Jos laatikoissa on jotain vielä vuoden lopussa, siitä luovutaan.

Jos tavarasta luopuminen on hankalaa, kannattaa yrittää antaa mahdollisimman paljon poisheitettävästä roinasta ystäville ja sukulaisille. Näin tavara pysyy vielä jotenkin näköpiirissä, vaikkakaan ei omana huolena.

Odotetuin aika vuodesta

Pian se on taas täällä, se kaikkein ihanin aika vuodesta. Viittaan uuden vuoden alkamiseen. Uuden ajanjakson alkaessa tulee aivan yrittämättäkin energinen ja aikaansaava olo. Kaikki on (vertauskuvallisesti) uutta, puhdasta ja raikasta. Elämä on täynnä mahdollisuuksia. Tiedän, että moni on aika ylpeäkin siitä, ettei tee yhtään uuden vuoden päätöstä ja lupausta. Onhan niitä hankala pitää, itsellänikin osa lupauksista onnistuu, osa ei. Joskus jätin yrittämättäkin. Totesin kuitenkin, että jättäessäni käyttämättä kaikki ihanat uudet alut, jätän samalla käyttämättä suuren osan koko vuoden energiakiintiöstäni. Siihen ei vaan ole varaa, olisi ihan hassua jättää käyttämättä nämä energiapiikit.

Mikäli jokin tietty ajankohta tuo tavallista enemmän energiaa ja intoa, etu kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen. Itselleni näitä energisiä hetkiä ovat erityisesti uuden kalenterivuoden, kouluvuoden, viikon, viikonlopun ja päivän aloittaminen: tammikuu, syksy, maanantait, perjantait ja aamut.

Ennen uuden vuoden energian saapumista on luonnollisesti selvittävä joulusta. Jos ajattelisin vain itseäni, joulu tarkoittaisi muutamaa vapaapäivää. Lasten jouluun täytyy kuitenkin ehdottomasti kuulua sekä perinteitä että taikaa. Suurin perinne perheessämme on piparkakkuviikonloppu, jolloin leivotaan ja koristellaan yhdessä ihan järjetön määrä piparkakkuja. Niin paljon, että riittää koko joululomaksi. Laitan ikkunoihin tähdet ja polttelen iltapäivisin kynttilää, saatan lämmittää lapsille glögiäkin. Lapset saavat myös joka vuosi jonkun toivomansa lahjan. Useimmiten jotain tarpeellista tekniikkaa/lisävarustetta tai uuden pelin. Kirjoja ja uuden yöasun saa toivomattakin, ja niistäkin tuntuvat tykkäävän. Joulu on myös käytännön syistä kätevä aika tavata sukua ja perhettä. Tänä vuonna jouluun sattuu pitkä lomarupeama, jolloin on helppo tehdä talven sukulointireissu. Lapset ja sukulaiset luovat siis tavallaan sisällön joululle, mukava näin.

Aiempina vuosina mietin jouluja varten suorastaan selviytymisstrategioita. Erilaisia listoja ja suunnitelmia. Melkoisen turhaa, sanoisin. Harvoin kai kukaan suoranaisesti jouluun menehtyy ellei kirjaimellisesti syö tai siivoa itseään sairaaksi. Joulutervehdykset saa hankittua iltapäivässä, jonkinlainen viikkosiivous täytyy tehdä ilman jouluakin. Harkitsin – ihan pikkuisen hetken verran – kirjoittavani muistikirjaani erityisen tehtävälistan joulua varten, mutta en millään keksinyt milloin listan hoitaisin. Joulukuussahan arki on muutenkin aina kiireisintä. Ainakin omassa kalenterissani on lasten koulun/harrastusten osalta enemmän merkintöjä kuin muina kuukausina. Aloitin itse italian tunnit (2 krt/vko), ja ne vaativat näin aloittelijalta aika paljonkin valmistautumista. Toinen harrastusmainen kurssi vie viikottain yhden kokonaisen illan, ja juuri ennen joulua teen muutaman päivän matkan.

Jätin listan siis tekemättä. Tehtävälistoille on aikaa ja energiaa sitten vuoden vaihtuessa. Oikein hykertelen miettiessäni mitä kaikkea aion tehdä tammikuussa ja muutenkin tulevana vuonna. Latasin uudelle vuodelle suunnitelmarungon täältä. Kokemukseni mukaan mitä positiivisempi mieli, sitä paremmin suunnitelmat toteutuvat. Yritän siis nähdä uuden vuoden edessäni mahdollisimman iloisina ja energisinä mielikuvina.

5 askeleen ruokatarvikesäilytys

Ruokakaappien siivoamisen ja karsimisen yhteydessä tulee usein esille kaksi selkeää kaaoksen aiheuttajaa. Sekasortoa aiheuttaa eniten yleinen epäjärjestelmällisyys ja suunnitelmallisuuden puute. Kuivatarvikkeita hankkii varmuuden varalle liikaa, mikäli tilannetta ei muista tarkistaa ennen ostoksille lähtöä. Pasta- ja riisipaketteja kertyy kaappiin ja leivontalaatikosta löytyykin yllättäen kuusi pussillista kanelia (tarpeeseen toki juuri nyt joulun alla). Toisaalta järjestelmällisessäkin taloudessa kuivatarvikkeita vanhentuu, jos varaston pitää suurena ja kattavana. Paketit saattavat olla kaapeissa hyvinkin siististi, mutta siivotessa huomaa päiväyksien vanhenneen kuukausilla. Itse kohtasin molemmat ongelmat, ja aloittaessani tavaran vähentämistä päätin karsia ruokavarastotkin systemaattisesti.

1. Aloitin määrittämällä säilytysyksiköt. Mikäli voisin vapaasti valita, ottaisin keittiööni ruokasäilytystä varten yhden korkean ruokakaapin, mieluiten ”ruokakomeron”, jossa yksi yksikkö vastaisi yhtä hyllyä. Tällä hetkellä keittiössämme on kuitenkin vetolaatikot, ja kuivaruokatarvikkeille on nyt varattu kaksi suurta ja kolme pientä vetolaatikkoa:

  • ruokatarvikkeet
  • leivontatarvikkeet
  • hiutaleet ja myslit
  • leivät ja näkkileivät
  • välipalat yms.

2. Seuraavaksi pohdin, kuinka järjestelisin ruuat yksiköiden sisällä. Ruokakomerossa käyttäisin riittävän suuria lasipurkkeja, joihin esimerkiksi hiutaleet tai riisit voi kumota. Vetolaatikoissa tämä menetelmä ei valitettavasti toiminut haluamallani tavalla. Kokeilemani lasipurkit eivät olleet tarpeeksi suuria (purkkiin on mahduttava kokonainen hiutalerasia, mieluiten enemmänkin) eivätkä raskaina muutenkaan toimineet vetolaatikossa kuten halusin. Sen vuoksi päädyin lajittelemaan ruokatarvikkeet – alkuperäisissä pakkauksissaan – Ikean läpinäkyviin muovilaatikoihin. Epäesteettinen mutta selkeä ja toimiva ratkaisu.

3. Yksinkertaistin kuivatarvikevalikoiman. Olen itse tullut tulokseen, että ruokalaatikossani on vain yhdenlaista riisiä, joka on kokeilemalla osoittautunut helpoksi valmistaa ja sopii perheemme suosimiin riisiruokiin (lähinnä curryruokia). Kaurahiutaleiksi ostan vain puhdasta kauraa, koska kaurapuuroa syö enimmäkseen keskimmäinen, joka on keliaakikko. Viikonloppuaamuisin mies syö samoista kaurahiutaleista haudutettua puuroa. Pastana on gluteenitonta spagettia ja lasagnelevyjä sekä tavallista nauhapastaa. Leivontalaatikossa gluteenitonta ”yleisjauhoa” jne.

4. Ylläpidän vain suppeaa perusvarastoa. Varasto toki tarvitaan, mutta itse pidän sen suppeana, jolloin järjestys on helppo säilyttää ja ruokatarvikkeet tulee käytettyä päiväyksen puitteissa vaikken turhantarkka niiden suhteen olekaan. Kotona on aina hyvä olla riisiä ja pastaa yhtä tai kahta ateriaa varten. Kaurahiutaleita hankin usein pari pakettia kerralla, sillä lähikauppa ei myy puhdasta kauraa. Leivontalaatikossa on aina paketillinen jauhoja ja muita perusleivontatarvikkeita.

5. Lopuksi lisäsin hätävaraston. On kätevä pitää ruokalaatikossa muutama hätävaratarvike, joista saa helposti aterian kiiretilanteessa. Pestopurkki pikapastaa varten, tomaattimurskaa, linssejä ja kookosmaitoa (keittoon). Gluteenittomia myslipatukoita tai pähkinöitä lasten hätäevääksi esimerkiksi retkiä varten (nämä välipalakaapissa).

Keittiöni ei ole edelleenkään täydellisessä järjestyksessä, mutta se on helposti siivottavissa ja kauppaan lähtiessä näen nopealla silmäyksellä mitä varastosta puuttuu. Tämän silmäyksen perusteella teen ruokavaraston täydentämisen edelleenkin suurpiirteisellä mutta kohtalaisen toimivalla tavalla, joten ruokahuolto on hallinnassa. Seuraava askel on muodostaa/kehittää ostosten teko systemaattiseksi ja entistä nopeammaksi.

Astiakaappi

ruokailu

Ruokapöytä on kotimme keskeisin paikka. Sen ympärillä vietetään aikaa muutenkin kuin kokoontumalla syömään. Lapset tekevät ruokapöydän äärellä läksynsä ja lueskelevat, ja edellisessä postauksessa mainittu ”kotitoimistoni” on pöydän nurkassa. Saarekkeen päällä säilytän postilaatikkoa (laskuja ja muita papereita varten) sekä muutamaa käytössä olevaa keittokirjaa (tällä hetkellä erityisesti intialaisesta keittiöstä).

Tunnen kynnystä postata kuvia kotoa. Olen ollut usean vuoden ajan varsinainen antisisustaja, ja suurin sisustustekoni on heitellä pöytäliina ajoittain vahakangasta peittämään. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö haluaisi arkisten asioiden näyttävän esteettisiltä. Uudet ideat ovat hakusessa, tavaran määrää haluan entisestään vähentää.

Lupasin näyttää pari kuvaa kaappien sisällöstä antamaan jonkinlaisen summittaisen kuvan tavaran määrästä. Aloitan helpoimmasta eli astiakaapista. Huomasin kuvatessa, että tavaran määrä ei näytä varsinaisesti vähäiseltä/minimalistiselta. On kuitenkin järkevää, että esimerkiksi juomalaseja ja pieniä lautasia on 5 hengen perheessä ihan reilusti, jotta niitä on käyttöön, vaikka astianpesukone olisi vielä vajaa. Perusastiasto muodostuu valkoisista Teema-astioista ja Ikean laseista.

  • 8 syvää lautasta
  • 8 matalaa lautasta
  • 8 mukia
  • 8 pikkulautasta
  • sekalainen määrä juomalaseja
  • muovisia leipälautasia
  • muutama erikokoinen kulho
  • koiranruokakuppi
  • kahvikuppi

astiakaappi

kahvikaappi

Astiakaapin vieressä on oma lempikaappini, johon olen kerännyt kahvi- ja teetarvikkeita sekä muutaman lempiastian. Yläkaapeissa on jonkin verran harvoin käytettäviä astioita, ja lisäksi säilytän nurkkakaapissa kattiloita ja taikinakulhoja. Keittiön nurkkakaappi on siivoamisesta huolimatta aina sikin sokin. Nurkkakaapit ovat toimivuuden kannalta yleisesti ottaenkin kodin hankalimpia paikkoja, tavaran määrällä ei tunnu edes olevan ratkaisevasti väliä. Kodinhoitohuoneen nurkkakaappi poistettiin kaappiremontin yhteydessä. Nyt kodissa on yksi toimimaton kohta vähemmän, ja olen ratkaisuun erittäin tyytyväinen.

Kokoan ruokatarvikkeiden säilyttämisestä oman postauksen. Ruokakaappieni kuvilla ei ole valitettavasti mitään esteettistä arvoa. Säilytän ruokia vetolaatikoissa, ja lajittelen kaiken alkuperäisissä pakkauksissa Ikean läpinäkyviin muovilaatikoihin. Ihanteellinen ratkaisu olisi korkea ruokakaappi tai jopa oikea pieni ruokakomero, mutta sellaiseen ei keittiössämme ole toistaiseksi mahdollisuutta. Aihe on kuitenkin keittiön toimivuuden kannalta tärkeä, ja yritän kasata sen ympärille informaatiota.

Aiheeseen liittyen vietin tovin ihastellen tätä kaunista, avaraa ja yksinkertaista keittiötä. Viime aikoina katseeni on kiinnittynyt myös erityisesti vihreään väriin (täällä ja täällä).

Tehtävälistat ja ajankäyttö

kotitoimisto_2
Kuvassa kotitoimistoni. Kuva on lavastettu siinä mielessä, että puuhastelen tietenkin keittiön pöydän ääressä enkä olohuoneessa (kippasin kamat valon takia olohuoneen päydälle). Koira torkkuu kuitenkin aina joko sohvalla tai ikkunan edessä, ja siihen on näköyhteys keittiöstäkin. Kuppikin on sama ihan joka päivä. Mikäli kotona on muita perheenjäseniä, joku on lojumassa koiran seurana sohvalla. Muutama ajatus tehtävälistoista ja ajanhallinnasta, kun niistä oli jo eilisessä postauksessa puhetta.

Kaaoksen hallintaa helpottaa karsimisen ohella rutiinien opettelu sekä ns. välttämättömien asioiden tekeminen ripeästi pois mieltä vaivaamasta. Itse opettelin tietyt aamu- ja iltarutiinit kun lapset olivat pieniä (selvitäkseni aamun ja illan kaaoksesta) ja nuo tietyt toimintatavat jäivät pysyviksi, vaikka lapset ovat jo kouluiässä. Vastaavasti aamupäiviini on vähitellen muodostunut tietty kaava, jonka avulla saan peruskodinhoitoaskareet tehtyä niitä liikoja miettimättä. Lisäksi yritän muodostaa rutiinit ruokailuun sekä liikuntaan. Ruoka-ajat ja sauvakävely tuntuvatkin jo vahvasti rutiineilta. Toisaalta tiedän, että matkustelu tai flunssakierre voi helposti saada ohjelmani taas pois raiteiltaan.

Aamuisin herään puhelimen hälyttäessä kello 6.20. Valmistelen jokaiselle pojalle omanlaisen, vakiintuneen aamupalan, ja herättelen heidät viimeistään 6.45. Heidän syödessään nautiskelen itsekin aamupalani erilaisia uutisia lukien. Pojat käyvät suihkussa/pukeutuvat ja hyvästelen jokaisen kouluun muistutellen tarvittavista varusteista tai mahdollisista eväistä. Ulkoilutan koiran. Mies herää omaan tahtiinsa, ja mikäli hän ei ole kiireinen, teemme yhdessä aamujoogan. Hänen lähdettyä töihin aloitan oman aamupäiväohjelmani: siivousta, pyykinpesua, kaupassakäyntiä, pari kolme tuntia kirjoittelua ja asioiden hoitoa ennen lasten tuloa koulusta. Iltarutiineihin kuuluu kävelylenkin jälkeen lasten iltapala, keittiön siivous, aamun vaatteiden valmistelu, koiran iltalenkki miehen lukiessa iltasadut (edelleen tapana, vaikka lapset ovat jo isoja koululaisia) sekä peseytyminen tai suihku. Oma huomioni on, että rutiinien säilymiseksi ne on tehtävä pääsääntöisesti viisi kertaa viikossa eli vähintään arkipäivisin. Jos rutiineja alkaa unohdella usein, niistä lipsuu helposti pois.

Arkeen kuuluu kuitenkin myös paljon epäsäännöllisesti tehtäviä asioita. Joskus ihmiset näyttävät ”vain tekevän” asioita sen enempää suunnittelematta, itselleni tällaisten asioiden aloittaminen on tavattoman vaikeaa. Tiedän, että monta asiaa olisi tehtävä ja että voisin ne helposti tehdäkin, en silti saa ryhdyttyä toimeen. Tehtävälista on luonnollisesti oiva apuväline tähän tilanteeseen, asiat voi listata paperille ja ruksata yli kun saa ne suoritettua. En taida olla ainoa, joka tykkää listoista? Jopa niin paljon, että kirjoittelee mielummin tehtävälistoja kuin oikeasti tekee ne listan mukaiset asiat? En pysty arvioimaan, kuinka monta kalenteria ja muistikirjaa olen aloittanut erilaisia aikatauluja tai listoja varten. Systeemi epäonnistuu aina innostuneen alun jälkeen. Unohdan katsoa kalenteriani. Kirjoitan muistikirjaani huonolla käsialalla ja se alkaa näyttää epäsiistiltä, jolloin hylkään sen.

Olen parin viime kuukauden aikana löytänyt helpotusta näihin ongelmiin. Otin käyttöön bullet journaling -systeemin. Jos nimi ei ole tuttu, lyhyt esittelyvideo täällä. Perusajatus on todella helppo. Itse otin käyttöön tavallisen pehmeäkantisen, paksuhkon Moleskin-muistikirjan ja mustan tussin. Tein aluksi numeroidun kuukausikalenterin. Seuraavaksi aloin kirjata listoja päivä kerrallaan. Päivämäärä alleviivattuna ja sen alle päivän tehtävät, tapahtumat ja muistettavat asiat. Pidin muistikirjan keittiön pöydällä, ja ruksasin kohdat sitä mukaa kun sain ne tehtyä. Jopa liikuntasuoritukset ja päivän ruokalistan. Jos jotain jäi tekemättä, yliviivasin tehtävän (mikäli se ei ollut välttämätön) tai piirsin viereen nuoleen ja kirjoitin kohdan seuraavan päivän listaan (mikäli välttämätön). Tein kyseiselle kuukaudellekin tavoitelistan asioista, joita olin pitkään suunnitellut tekeväni, ja sainkin ruksattua kaikki kuukauden tavoitteet.

kalenteri_2

Olin todella tyytyväinen uuteen systeemiini. Seuraavaksi halusin kehittää sitä positiivisempaan suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, että listaan ”pakollisten tehtävien” lisäksi myös hauskoja ja mukavia asioita ja uusia ideoita. Otin käyttöön traveler’s notebookin, joka käytännössä tarkoittaa nahkakantta, jonka sisään voi kuminauhojen avulla ujuttaa ohuita muistikirjoja jopa useita kappaleita. Systeemi on ollut pitkään villitys ympäri nettiä, Pinterestistä löytyy hauskoja kuvakansioita ihmisten paksuista ja täpötäysistä muistikirjoista. Itse en ollut asiasta lainkaan kiinnostunut ennen uutta tehtävälistamenetelmääni. Nyt kuitenkin innostuin. Tässä video, joka kertoo todella selkeästi, kuinka systeemin saa kasattua (tarpeettomat kohdat voi pikakelata).

Laitoin omiin kansiini neljä muistikirjaa, jotka otin käyttöön bullet journaling -teeman mukaisesti. Ensimmäinen vihko on kuukausikalenterini. Yritän kirjoittaa muistiin kaikki merkittävät tapahtumat ja näen aina yhdellä aukeamalla koko kuukauden tärkeimmät tapahtumat. Toinen vihko on varsinainen ”bullet journal”. Päivämäärä, viiva alle ja tehtälista. Teen asioita parhaani mukaan, ruksaan, viivaan yli, siirrän tekemättömät seuraavalle päivälle. Kolmas vihko on hyvien asioiden kirja. Kirjoitan otsikoksi aina uuden kuukauden ja sen alle kaikki suunnittelemani mukavat asiat. Lukulistalla olevat kirjat, katsottavat elokuvat (tässä kuussa olen suunnitelmani mukaisesti etsinyt käsiini molempia listan mukaisesti). Tulevat konsertit. Reseptit, joita aion kokeilla. Linkkejä, joihin haluan tutustua, kun hetki on sopiva. Mukavia, kiinnostavia asioita. Neljäs kirja on luonnoskirja: blogi-ideoita, luonnoksia muistiin kirjoitettavista ajatuksista.

Paras ominaisuus uudessa systeemissä on se, että hankkimani nahkakannet (jotka voisi todella helposti leikata itse paksusta nahasta haluamansa kokoisten vihkojen mukaan!) näyttävät sitä paremmilta mitä enemmän niitä käytän. En myöskään anna kiireisen käsialan tai suttuisuuden häiritä itseäni, sillä systeemi koostuu useasta pienestä vihkosta, joita vaihdetaan sitä mukaa kun ne täyttyvät. Toistaiseksi pidän muistikirjasysteemiä vieressäni esimerkiksi aina istuessani tietokoneella, ja tarkistan päivän tehtävälistan jo aamulla. Rutiinien lisäksi oma listani ei saa sisältää liian monta kohtaa. On kuitenkin yllättävää, kuinka paljon tyydytystä tuo kun saa päivittäin tehtyä edes joitakin tehtäviä, joita on mahdollisesti siirtänyt pitkään. Lääkäriajan varaaminen, jääkaapin siivous, kahvikoneen puhdistus, putkimies, vakuutusasian hoitaminen. Arkisia asioita.