Uusista ideoista
Olen jo aiemmin listaillut yksinkertaistamisen, vähentämisen ja ns. elämätaparemontin positiivisia puolia. Lämmöllä suosittelen kaikille tavaran vähentämistä. Vähempi riittää mainiosti, ja yksinkertaistamalla arki selkeästi paranee. Ihan konkreettisesti monet arkiaskareet helpottavat ja nopeutuvat (siivous, vaatehuolto, ruokatalous, ajankäyttö jne). Keskittyminen on vaivatonta ja olo kohenee ihan fyysisesti (ehkä juuri elämäntapamuutosten vuoksi).
Tunnustan, että olin kuitenkin odottanut muitakin muutoksia. Olin jopa lähes varma, että riittävä tyhjä tila ja ajatustoiminnan vilkastuminen poikivat myös merkittävän hienoja ideoita, uusia toimintasuunnitelmia tai esimerkiksi omien vahvuuksien/uusien ulottuvuuksien löytämistä! Niin… Tätä kyllä vielä odottelen. Yhtään käänteentekevää uutta ideaa ei ole tullut mieleeni.
Ensin ajattelin, että vielä radikaalimpi vähentäminen saattaisi auttaa. Olin muuten hiukan kateellinen, kun viikonloppuna luin Hesarista dokumenttiohjaajasta, joka eli käytännössä kokonaan tavaratta ja teki asiasta elokuvan. Kaikenmaailman verukkeilla ihmiset saavat elää tavaratta! Minäkin haluaisin kokeilla tuollaista. Avauduin asiasta puolisolleni, jonka mielestä “kai kuka tahansa saa halutessaan elää tavaratta ihan ilman verukkeitakin”. Ei se ole aivan noin yksinkertaista. Tavaratta elämistä pidetään outona, ellei kokeilua pysty selittämään dokumentin teolla tai tutkimuksella. Sitten ei ole yhtään ystävää, eikä niitä nytkään kovin montaa ole. Eli radikaali vähentäminen kuulostaa houkuttelevalta, mutta sen käytännön toteuttamiseen on pieni kynnys.
Aloin ajatella ideakysymystä laajemmin, ja totesin olevani tyytyväinen toki ilman uusia mullistavia ideoita tai suuria ajatuksiakin. Sitä paitsi, ehkä erikoisen hienot ideat tulevat vain sattumalta tai harvoille. Ehkä sellaisen vuoksi pitäisi työskennellä (ideointitekniikat) tai saada taustatukea (ryhmän vaikutus). Tai ehkä mielessäni on joskus ollut jotain merkittävää, mutten ole sitä tunnistanut. Ja miksi olin ylipäätänsä kuvitellut, että tyhjä tila olisi odottamassa nimenomaan aiempaa suurempia ajatuksia?
Kiinnostavia mietteitä. Kannustan sinua todella kokeilemaan tavaran radikaalia vähentämistä, jos se on sitä mitä haluat. Jos ystävät ovat todellisia ystäviä, niin eivät he mihinkään lähde sen vuoksi. Päinvastoin, sehän voisi myös tuoda ystävyyssuhteisiin uudenlaista keskustelua ja syvyyttä. Minusta on vain kiinnostavaa, jos ihmiset kokeilevat jotakin uutta ja erilaista. Uudet näkökulmat asioihin ovat aina tervetulleita! Meillä on jokaisella vapaus elää miten haluamme, kunhan toimimme lakien puitteissa emmekä vahingoita muita tekemisillämme. Jotain tuon dokumentin kaltaista the Minimalists -blogin kirjoittajat tai jompikumpi tekivät aikoinaan. Paketoivat aivan kaiken mitä omistivat johonkin pois näkyvistä, ja hakivat sitä mukaa tavaroita takaisin, kun niille tuli aito tarve. Se voisi olla hyvin valaiseva kokemus.
Mitä tulee noihin suuriin ajatuksiin ja “erikoisen hienoihin ideoihin”, niin ehkä sitä ei välttämättä tiedä jonkin idean saadessaan, mihin se tulee vielä johtamaan. Alunperin pienehkö juttukin voi jalostua matkan varrella joksikin muuksi. En tiedä millaisia hienoja ideoita ajattelet, mutta uskon siihen, että moni hieno asia on voinut saada alkunsa myös sattumasta. Tähän ajatukseeni perustuen voisi ajatella niin, ettei kannata sensuroida ajatuksiaan tai tekemisiään liikaa, vaan kokeilla kaikenlaista ennakkoluulottomasti.
Alan vakuuttua tuosta samasta, eli ajatuksista ei oikein koskaan etukäteen tiedä. Ihan satunnaiset ajatukset johtavat johonkin uuteen, ja asioiden yhteydet ymmärtää vasta jälkikäteen!
Kiitos hienosta blogista ja aidosta ihmisyydestä. Elämän ihanuus on sen epätäydellisyys. Jos elää, täytyy osata joustaa ja aina ei voi olla tiptop. Tiptop-ihmiset voivat olla sisältä täyttä kuraa. Tsemppiä muutoksen jatkamiseen ja matkalle itseesi. Sitähän muutokset ovat, silmien avaamista pelosta huolimatta. Muutokset ovat hitaita niitä ei itse huomaa silmän tottuessa uuteen.
Aloitin juuri blogin http://www.365morelife.com oman tavaranvähennysprojektini tueksi. Tein rynnistyksen joulukuussa ja nyt vähennän hiljalleen, yhden tavaran päivässä. 17-vuotta naimisissa ja viimeisessä muutossa 7 vuotta sitten tuli vain laitettua tavaroita kaappiin. Työ ja lapset veivät mukanaan ja nyt vasta ryhdyin siivoamaan. Tervetuloa blogiini vierailulle, Heidi
Hei! Kävinkin jo kurkkimassa vähennysprojektiasi. Hienosti sujuu, tsemppiä jatkossakin! Kiitos myös lukemisesta ja kommentista!