Viimeisimmät artikkelit

Univormuajattelu ja harkittu, toimiva vaatevarasto

Vaatekaappien kevätsiivous aloitti mielessäni vaatevarastopohdinnat. Listasin omia tarpeitani minimalistiselle vaatevarastolle. Haluan vaatevarastoni olevan mahdollisimman helpon. Sen vuoksi suosin aina samantyyppistä asua, ikään kuin univormua, joka koostuu tietyistä osista. Säilytän näitä osia pinoissa, ja hankin uusia, kun pinot näyttävät tarvitsevan täydennystä. Haluan vaatevarastoni kaikkien osien olevan mieluisia ja sopivia, ja hankin niitä vain harkitusti.

Helppous tarkoittaa myös sitä, että en siirrä vaatteita sesonkivarastoon vaan vaatekaapin sisällön täytyy toimia mahdollisimman ympärivuotisesti. Varsinaisia sesonkikappaleita on vain muutama, ja ne kaikki ovat vaatekaapin hyllyllä tai eteisen kaapeissa ympäri vuoden. Haluan kaikkien vaatteiden olevan iättömiä ja ajattomia. Tarkoitan tällä sitä, että ne sopivat minkäikäiselle henkilölle tahansa, missä tilanteessa tahansa ja ovat käytettävissä pitkän ajanjakson ajan.

Haluan, että vaatevarastoni on suppea, jolloin kaikki vaatteet mahtuvat helposti hyllyille ja näen ne yhdellä silmäyksellä. Tällöin myös käytän kaikkia vaatekappaleita säännöllisesti. Haastavaksi yhtälön tekee se, että suppean vaatevaraston on oltava toimiva joka tilanteessa, niin arjessa, erityistilanteissa kuin matkoillakin. Haluan tottakai, että asuni myös kuvastavat oma tyyliäni ja sisäistä olotilaani.

Haastavaa suppeassa vaatevarastossa on se, että vaatteen kuluessa sen tilalle on hankittava uutta nopeasti, enkä aina jaksakaan paneutua hankintaan juuri sillä hetkellä. Vaikka vaatteeni ovat siis kaikki ihan sopivia, ne eivät ole aina niin harkittuja ja pukevia kuin toivoisin. Toinen haaste on se, että omaa tyyliä kuvastavia vaatteita etsiessä sorrun edelleen silloin tällöin hankkimaan vaatekappaleen, joka ei istukaan kokonaisuuteen tai pinosysteemiini. Tarvitsen edelleen lisää kurinalaisuutta.

Alla muutamia linkkejä, joista on paljon apua vaatevaraston ja/tai matkapuvuston muodostamisessa, univormun luomisessa ja oman tyylin löytämisessä.

Tavaroiden kunnioittamisesta

Pohdin, mikä KonMari-menetelmässä on herättänyt ihmisten mielenkiinnon. Kyseisen systeemin pääpilarithan ovat periaatteessa kaikille tuttuja. Jokainen raivausohjeita antava naistenlehtiartikkeli kehottaa tarkastelemaan tavaroita yksi kerrallaan sekä miettimään, tuottaako esine iloa ja hyötyä ja onko se näin säilyttämisen arvoinen. Tätä ohjetta ei ole ehkä aiemmin oikein otettu todesta.

Samoin kun raivaamista suunnittelee vähän syvällisemmin, päätyy ihan oma-aloitteisesti ryhmittelemään esineet tavararyhmittäin sen sijaan, että järjestelisi tavaroita esimerkiksi laatikko tai kaappi kerrallaan. Moni radikaalimpi minimalisti myös aloittaa raivaamisen valitsemalla juuri ne tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää ja karsii loput eikä päinvastoin. Mikä siis tekee Marie Kondon ohjeista jotenkin erityisiä?

Ainakin itseäni on alkanut viehättää hänen aluksi niin hassuilta kuulostavat sanamuodot esineiden herättelystä, kunnioittamisesta ja kiittelyistä. Se, että jokaisen tavaran tulee kunnolla sykähdyttää ja että esineiden hyötyarvoa kunnioitetaan, ei tarkemmin mietittynä tuo lainkaan kertakäyttökulttuurin tuntua. Päinvastoin. Tavaroiden ja niiden kauneuden ja toimivuuden kunnioittaminen kielii tavaran vaalimisesta ja kestävästä kuluttamisesta. Hyvin huolletut tavarat säilyvät hyväkuntoisina pitkään. Uutta hankitaan harkitusti, sillä myös jokaisen uuden esineen on ansaittava kunnioituksemme.

Lukemani perusteella uskon – minulla ei valitettavasti ole asiasta kunnollista tietoa – että japanilainen kierrätyssysteemi on perusteellinen ja että karsinnassa ei ole tarkoitus heittää tavaraa roskiin vaan kierrättää ne asianmukaisesti (ja että tämä puoli olisi käännöksessä vain kulttuurisidonnaisena sivuutettu). Toivon, että asia on näin. Mikäli ei ole, se on tietysti menetelmälle miinusta.

Jos esineitä kunnioittaa ja niistä pitää hyvää huolta, ne muistaa laittaa aina siististi omille paikoilleen. Perustuisiko lupaus jatkuvan siivoamisen loppumisesta tähän? Tästä näkökulmasta alan vähitellen ymmärtää myös säilytysmenetelmien merkitystä sekä esimerkiksi vaatteiden rituaalinomaista viikkaamista kaappiin. Tähän asti olen kapeakatseisesti ajatellut, että avain helppoon elämään on nimenomaan tavaramäärän vähentämisessä. Ongelmani on kuitenkin edelleen se, että vähäinenkään tavaramäärä ei pysy ojennuksessa. Siivoamiseen kuluva aika on toki vähentynyt huimasti.

Millä tavoin tavara voi sitten ansaita kunnioituksemme? Itse arvostan hyötyesineen toimivuutta ja estetiikkaa ylipäätänsä. Arvostan, että esine tuo mieleeni positiivisen mielleyhtymän. Arvostan käsityötä ja erityisesti sitä, että jokin esine on tehty juuri minulle. Erityisesti arvostan sitä, että tavara on hyvälaatuinen ja kestävä, näin en joudu kantamaan huolta sen korjaamisesta tai uuden hankkimisesta pitkään aikaan. Minimalistina arvostan, että mahdollisimman moni näistä asioista yhdistyy samassa esineessä.

Alan lämmetä monille Marie Kondon ajatuksille. Edelleenkään en halua kiintyä tavaraan niin paljoa, että surisin minkään esineen kohtaloa liikaa. Mikä tahansa voi kadota tai rikkoontua. Esineistä huolehtiminen on kuitenkin eri asia ja pidentää niiden käyttöikää. Nauttisin myös suunnattomasti ojennuksessa olevista kaapeista, ja jos esineiden inhimillinen kiittely ja kunnioittaminen tuottavat tulosta, niin mikäpä siinä. Täydelliseen japanilaiseen viikkaukseen kärsivällisyyteni ei riitä, mutta ajattelin vähän herätellä ja kiitellä omankin kodin tavaroita.

(Tarkennus: Minulla on Kondon kirjasta englanninkielinen Kindle-versio. En tiedä tarkalleen, missä muodossa asiat on suomenkielisessä käännöksessä sanottu.)

Matkan varrella opittua

iPod 050

Jo lapsuudessa alkanut viehtymykseni erilaisiin elämäntapaoppaisiin ja myöhemmin elämänhallintablogeihin on tuonut mukanaan mukavan elämänohjekokoelman. Pilke silmäkulmassa uskon näihin kaikkiin. Linkitin listaan myös vaikuttajia eri vuosikymmeniltä.

1. Tehokkain yksittäinen terveysteko on pieni päivittäinen jumppahetki.

Inhosin koululiikuntaa, mutta voimistelin iltaisin Jane Fondan ohjeiden mukaan. Hyllystäni löytyy edelleen Jane Fonda opastaa vuodelta 1984 (sen sisältöön en tosin rohkene enää perehtyä). Nykyisin jumppani koostuu muutamasta joogaliikkeestä, ja olen tyytyväinen aina kun saan sijoitettua ne päiväohjelmaani. Jumppa voi olla myös minikuntopiiri tai perusvenyttelyä. Jo muutaman säännöllisen liikkeen avulla selkä voi hyvin.

2. On hyvä arvostaa arjen pieniä hetkiä.

90-luvun taloudellinen tilanne nosti muoti-ilmiöksi elämän yksinkertaisista iloista nauttimisen. Noihin aikoihin tuli muutenkin luvalliseksi arvostaa arjen estetiikkaa. Muistan itse lukeneeni 90-luvun alussa Simple Abundancea ja myöhemmin Alexandra Stoddardia. 2000-luvun alkupuolella blogimaailma alkoi tallentaa arjen pieniä positiivisia hetkiä. Kaikki oli hetken aikaa hauskan vilpitöntä ja kotikutoista. Kirjoitin ensimmäisiä omia blogipostauksia vuonna 2006. Blogimaailma on nyt erilainen mutta arjen pienet hetket aina arvokkaita. Joka ilta pitäisi muistaa kiittää kaikesta hyvästä.

3. Elämä on onnellista, kun asiat pitää yksinkertaisina.

Arjen estetiikka muuttuu helposti liian kaupalliseksi. Elaine St. James kirjoitti 90-luvulla pieniä kompakteja kirjoja yksinkertaistamisesta. Niiden ajatusmaailma viehätti, ja Karen Kingstonin clutter clearing -kirjojen innoittamani aloin raivata tavaraa, kun lasten leluvuoret valtasivat kotia.

4. Kun tavaraa on vähän, voi keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Simple-blogien uranuurtaja on Leo Babauta, jonka rauhallista Zen Habits -blogia luen edelleen säännöllisesti. The Minimalists -blogin kaverit tekivät selkeällä ja määrätietoisella otteellaan minimalismista itselleen ammatin. Nyt Suomessa on jo joukko asiaan keskittyneitä blogeja. Keep It Simple täyttää tänä vuonna viisi vuotta.

5. Ulkoisen kaaoksen poistamisen lisäksi mieltä selkeyttää kirjoittaminen ja käveleminen.

Luin Julia Cameronia ensimmäistä kertaa jo 90-luvun lopulla. The Artist’s Way on klassikko, mutta oma suosikkini ja paras löytämäni kirjoittamisesta kertova kirja on Cameronin The Right to Write. En ole luova tai tiedä luovuudesta mitään, en ole koskaan harrastanut luovaa kirjoittamista. Kirjoitan kuitenkin päivittäin selkeyttääkseni (ja joskus jakaakseni) ajatuksia. Aamu-sivujen kirjoittaminen ei yrityksistä huolimatta tunnu istuvan rytmiini, mutta ihannepäivääni kuuluu aina vähintään tunti sekä kirjoittamista että kävelyä.

iPod 044

6. Oma ruokailurytmi löytyy kuuntelemalla kehoa. 

Ruokailufilosofiani on yhdistelmä ayrvedaa ja Jamie Oliveria. Olen aiemminkin maininnut Janesh Vaidyan Kehon ja mielen ayurveda -kirjan, joka on lempeä ja looginen hyvinvointikirja. En noudata mitään sen ohjeita kirjaimellisesti, mutta olen saanut siitä paljon ajatuksia oman ruokailurytmin löytämiseen. Arkiruokaa yritän laittaa iloisella mielellä, ja tykkään, kun koko perhe syö yhdessä.

7. Vuorokaudessa on 24 tuntia.

Välillä aika luisuu käsistä. Olen viime aikoina mieltynyt kellon muotoon piirrettyyn chronodexiin. En lataa valmiita kalenterisivuja vaan piirrän tarvittaessa muistikirjan sivulle suuren chronodex-kuvan, jonka ympärille kokoan ajatuskarttamaisesti, mitä haluan päivääni mahduttaa. En halua tai tarvitse minuuttiaikatauluja, mutta tykkään sijoitella päivääni aiheen mukaan varattuja ”palasia”, jotta tunnen saavani aikaiseksi hyödyllisiä asioita. Täällä vinkkejä, jos tuntuu, että vuorokauden tunnit eivät riitä.

8. Kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi

Laulaa Anssi Kela. Ja minähän uskon käytännössä kaiken mitä Anssi Kela sanoo. On hyvä tehdä asioita, joista pitää ja täytyy olla oma tärkeysjärjestys. Logiikkani mukaan aika ei ole koskaan hukattua, jos käytän sen lapsiini, mieheeni, lukemiseen, konsertteihin tai nukkumiseen. Nukkuminen on kyllä ihanaa. Kuin pistäisi rahaa pankkiin.

9. Hyvä aamu alkaa jo edellisenä iltana.

Rutiinit ovat hyvän päivän perusta, ja aamurutiinit saa kohdalleen kun iltarutiinit ovat kunnossa. On aina mielenkiintoista lukea toisten aamurutiineista. Hieman ristiriitaisesti edellisen kohdan kanssa on aina silloin tällöin tehtävä myös perusteellinen siivous. Kunnon kevätsiivous on paras, helpoin ja edullisin tapa sisustaa kotia.

10. On ihan ok nauttia välillä yksinolosta

Yksinkertaistamisessa on ihaninta se, että voi hyvällä omatunnolla jättää väliin meluisimmat ja hälyisimmät paikat, kuten kauppakeskukset. Nykyisin ollaan muutenkin sitä mieltä, että on ihan ok nauttia yksinpuuhastelusta. Jollekin toiselle yksinkertaistaminen tarkoittaa enemmän aikaa ystäville, järjestötoiminnalle tai muulle sosiaaliselle toiminnalle. Alla olevat linkit eivät ole uusia mutta itselleni mieluisia.

(Kuvat löysin ne arkistoistani.)

Vaatekaapista ja raivaamisesta

Luin eilen uuden postauksen Project 333 -blogin sivulta, ja aiheena oli pienen perusvaatevaraston (33 vaatetta täyttämään 3 kuukauden vaatimukset) kasaaminen periaatteella, että jokainen vaatekappale käsitellään yksitellen ja valitaan sillä perusteella, että vaate suorastaan säteilee iloa ja saa luonnollisesti käyttäjänsä näyttämään hyvältä.

Idea oli Marie Kondon uudesta kirjasta The Life-Changing Magic of Tidying, jonka ajatuksena on raivata koti niin, että jokainen esine tuottaa iloa ja hyötyä. Tämähän on perusajatus kaiken raivaamisen taustalla. Hankkiudutaan eroon ylimääräisestä ja vältetään turhan tavaran ostamista, jotta kotona olisi vain asioita, joita vilpittömästi arvostamme. Siinä mielessä kirjassa – itselläni on Kindle-versio – ei ollut minusta varsinaisesti mitään uutta, mutta pidin siitä sen selkeyden ja innostavan asenteen vuoksi.

Olen aina toivonut, että osaisin pukeutua tyylikkäästi ja persoonallisesti. Ongelmani on kuitenkin ollut kiinnostuksen ja harkinnan puute. En ole yksinkertaisesti viitsinyt tai jaksanut paneutua pukeutumiseen riittävästi, en yksittäisiin vaatekappaleisiin pitkän aikavälin tyylistä puhumattakaan.

Minimalistista vaatekaappia muodostessani olenkin aina pitänyt taustalla tavoitetta, että joskus vaatevarastoni on niin kompakti ja harkittu, että kaikki sen vaatekappaleet ovat huolellisesti valittuja ja rakkaita. Vain rajaamalla vaatevaraston pieneksi pystyn antamaan sille tarpeeksi ajatusta ja aikaa ja valitsemaan kaiken mieluisaksi ottaen samalla huomioon materiaalit, mukavuuden, kestävyyden, ekologisuuden ja muut mielestäni tärkeä asiat.

Kysymys ei ole siis pelkästään siitä, että tavaraa on vähän, jolloin esimerkiksi koti on helposti siivottava vaan myös siitä, että tuo hallinnassa oleva tavaramäärä on mieluinen. Jokainen vaatekaapin osa tuottaa iloa ja hyötyä. Hyllyssä olevat kirjat ovat sellaisia, että joku perheenjäsen odottaa niiden lukemista (joko ensimmäistä tai lukuista kertaa) tai voin niitä vieraalle lämpimästi suositella. Kaikki astiat ovat sellaisia, että otan ne ilolla pöytään. Jotain esinettä en ehkä käytä koskaan, mutta se on rakas ja tärkeä osa perheen historiaa. Niin tärkeä, että olen sen halunnut säilyttää.

Tässä kohtaa herää kysymys, millä aikavälillä esimerkiksi vaatevaraston voi muuttaa täysin mieluisaksi. Huomasin, että Paikka kaikelle -blogissa pohdittiin juuri samaa asiaa ja käsiteltiin samaista Marie Kondon kirjaa. Entä jos kodissa on vain yksi kappale jotain tiettyä hyötytavaraa, ja siitä ei tarkemmin ajatellen pidäkään. Tavara laitetaan roskiin ja ollaan ilman sitä kunnes saadaan hankittua uusi, iloa sykähtelevä esine?

En ole itse käsitellyt tätä puolta asiasta kovinkaan paljoa. Olen aina pitänyt oletusarvona, että suomenkielistä blogia lukevalla lukijalla on kanssani samansuuntainen arvomaailma. Vaikka pidän vähästä tavarasta ja raivaan joskus aika rankallakin kädellä, en heitä hyötytavaraa roskiin. Raivattavalle tavaralle on löydettävä järkevä kierrätysmenetelmä. En myöskään raivaa esineitä, joista on minulle selkeää, jopa päivittäistä hyötyä, vaikken niitä suoranaisesti kaikilta osin rakastaisikaan.

Otan esimerkkinä valtavan suuren, möhkälemäisen ja räikeän sinisen Tupperware-salaattilinkoni. Se on sekä ruma että epäkäytännöllinen säilyttää ja pestä. Myönnän, että olen katsastellut sille vaihtoehtoja vuosien varrella. Kerran bongasin keittiötarvikeliikkeessä pienen, valkoisen ja luultavasti ihan laadukkaankin salaattilingon. Sisustusliikkeen turkoosi vaihtoehto näytti puolestaan heppoiselta mutta ah, niin käsittämättömän somalta.

Ämpärin kokoinen Tupperware-linko ei kuitenkaan lähde taloudestamme mihinkään suuntaan. Sille on varattu puolet jääkaapistamme. Saan sen avulla lingottua kerralla koko sunnuntailounaan salaatin. Arkena pesen sen täyteen ja poimin tuoreena pysyneitä, pestyjä salaatinlehtiä leipien väliin pitkin viikkoa. Olen lingonnut vempainta kaikin voimin ainakin seitsemän vuotta ja silti mikään osa ei jää käteen. Tuo muovimöhkäle on kestävä kuin mikä.

Oma ajatukseni siis on, että tavara saattaa tuottaa iloa ihan vaan täyttämällä tehtävänsä. On ihanteellista, jos jokainen esine on sekä toimiva että kaunis, mutta tätä puolta kannattaa toteuttaa ensisijaisesti niin, että hankkii uutta vain tarkkaan harkiten. Laitan kiertoon tavaraa, jota en lainkaan tarvitse tai käytä. Kuitenkin ajatus siitä, että laittaisin hetken mielijohteesta pois täysin toimivaa käyttötavaraa vain hankkiakseni tilalle jotain uutta, on minusta tuhlailevaa sekä rahaa että luontoa ajatellen. Vaihtoon menevät esineet korvaan vain harkitusti ja ajan kuluessa (toivottavasti täysin mieluisilla vaihtoehdoilla).

Olen monessa asiassa Marie Kondon kanssa samaa mieltä. 33 vaatekappaleen valitseminen on hauska leikki, mutta itse en jaksa tehdä sitä kolmen kuukauden välein. Olen siirtynyt systeemiin, jossa vaatekaapin sisältö on aina sama sesongista huolimatta, ja se on minusta yksinkertaisinta. Toki vaatekaapissani on esimerkiksi shortsit ja bikinit, joita käytän vain kesällä. Villakerrastoa käytän talvella. Näitä erityisvaatteita on kuitenkin vain muutama, ja ne ovat kaikki sovussa ja samalla hyllyllä ympärivuotisten vaatteiden kanssa enkä siis pakkaa vaatteita perinteisellä tavalla varastoon kesäksi/talveksi.

Yritän olla kiintymättä mihinkään esineeseen liikaa, jotta esineen rikkoutuminen ei särkisi sydäntäni. Voin kuitenkin kuvitella sanovani, että esineellä on sielu. Se muodostuu siitä positiivisesta mielikuvasta, jonka esineen katsominen tai käyttäminen tuottaa. Esimerkkinä keittiön teekaappi, jossa säilytän rakkaimpia tavaroitani. Joukossa mieheltä vuosia sitten lahjaksi saatu keltaruusuinen teemuki, haalean turkoosit kirpparilta löydetyt teekannut, matkoilta hankittuja teepurnukoita sekä äidin antamia vanhoja kahvikuppeja. Tulen hyvälle mielelle aina kaappia katsellessa.

Tavaraan on hyvä osata asennoitua oikein. Hyödyntää esineiden arkipäiväinen toimivuus, esteettisyys ja niiden tuomat mielikuvat. Luopua turhasta, pölyä keräävästä ja henkistä painolastia lisäävästä roinasta. Itselläni karsimisen ajatus lähti vuosia sitten liikkeelle feng shuihin yhdistetystä space clearing -ajatuksesta. Voin paremmin ja oma ajatukseni kulkee vapaammin, kun ympärilläni on myös puhdasta, vapaata tilaa. Tähän auttaa se, että raivaan tavaraa ja pidän kodin helposti siivottavana. Tunnen, että oloni on näin energisempi. Asiaan ei (omalla kohdallani) liity sen suurempaa mystiikkaa.

Kosmetiikkapäivitys

Olen jo useita kertoja ajatellut tekeväni pienen päivityksen käyttämästäni kosmetiikasta. Käyttämäni tuotteet vaihtelevat, ja jokin tuote on aina vaihtumassa. Alla katsaus tämän hetkiseen kosmetiikkavarastooni, jota kutsun ”minimalistiseksi”, vaikka tiedän monen pärjäävän vain yhdellä saippualla. Itse käytän muutamaa tuotetta, joita on helppo säilyttää kylppärin hyllyllä säilytyslaatikossa ja pienessä meikkipussissa.

Ihonhoito on minusta haastavaa, joten yritän käydä säännöllisesti kosmetologilla. Ihanteellisinta olisi käydä jopa kerran kuukaudessa, jolloin ihoni olisi mahdollisesti aina suhteellisen hyvässä kunnossa. Se käy kuitenkin kukkarolle liian kalliiksi, joten käyn asiantuntijalla muutaman kerran vuodessa.

Ihotyyppini on periaattessa sekaiho, mutta lasten syntymän jälkeen sain kaulalle ja leualle hormonaalisen aknen, joka ei hoidoista huolimatta ole koskaan kunnolla hävinnyt vaan esiintyy edelleen kuukauden- ja hieman vuodenajankin mukaan vaihdellen. Olenkin asian vain hyväksynyt. Tällä hetkellä käytän iltaisin lääkevoidetta, ja iho-ongelmat ovat hallinnassa. Epäpuhtauksia tulee herkästi, ihoni oireilee helposti säähän tai stressiin ja tuntuu iän myötä kaipaavan myös lisää ravintoa, joten olen käyttämieni tuotteiden kanssa varovainen. Tänä talvena poskipäiden pintakuivuus paheni suorastaan atooppisiksi laikuiksi.

Olen kokeillut ihonhoidossa myyjän avustuksella valittuja perusmerkkejä (Clarins, Clinique, Biotherm, Lancome, Dior), luontaiskosmetiikkaa (esimerkiksi Patyka) sekä kosmetologien suosittelemia ja käyttämiä merkkejä. Mikään käyttämistäni tuotteista ei ole mielestäni ollut katastrofaalisen huono tai aivan ylitse muiden. Oman kokemukseni mukaan tärkeintä on puhdistaa ihoa säännöllisesti jokseenkin ihotyypille sopivalla tavalla sekä syväpuhdistaa sitä aika ajoin asiantuntevalla käsittelyllä. Ainoastaan kosteusvoiteen suhteen olen ollut jo jonkin aikaa merkkiuskollinen ja rakastunut.

Tässä käyttämäni tuotteet tällä hetkellä. Tällä hetkellä kaapissani ei sattunut olemaan esimerkiksi kuorintavoidetta. Kaikista tuotteista en ole maininnut merkkiä, koska mielestäni sillä ei ollut väliä tai koska vaihtelen kyseisen tuotteen merkkiä.

Hiukset:

Ihonhoito:

  • Murad rauhoittava puhdistusgeeli (uusi tuote, jota kosmetologi suositteli talven punoittavalle iholleni, mikäli tykästyn tuotteeseen hankin saman sarjan kosteusseerumin)
  • L’atelier des Delices sekaihon -age-päiväemulsio (suosikkini, ihana ravitseva kosteusvoide!)
  • Silmänympärysvoide (Patyka)
  • Ihotautilääkärin määräämä lääkevoide kaulalle

Puhtaus:

  • Suihkugeeli, kosteusvoide ja käsivoide (kestosuosikkejani ovat L’Occitane en Provence -tuotteet)
  • Deorantti (tällä hetkellä lähikaupan Nivea, kestosuosikkini on Clarins)

Meikit:

  • Meikkivoide/puuteri, tällä hetkellä Terre D’Ocin BB-voide, johon olen erittäin tykästynyt. Voide on hyvin huomaamaton, mutta peittää silti pahinta punoitusta, päälle kevyesti puuteria.
  • peiteaine silmänalusille
  • poskipuna
  • huulivoide tai -kiilto
  • ripsiväri ja harmaa tai ruskea luomiväri. Tällä hetkellä käytän Kjaer Weis -merkkiä, jonka ripsiväriä voin lämpimästi suositella! Meikkaan vain hiukan ja olen tarkka siitä mitä ripsiväriä onnettomiin lyhyisiin ripsiini laitan. Kjaer Weis korvaa nyt aiemmin käyttämäni Sensain tai Cliniquen 38 asteen ripsarit! Kjaer Weis -tuotteissa on bonusta kauniit ja laadukkaat pakkaukset.