Koti
Comments 2

Stressitön joulu

Olen viime vuosina hahmottanut stressittömän joulun vieton kaksivaiheisen ajatuskuvion kautta, ja ajattelin jakaa sen täällä blogissakin. Tämä menetelmä sopii minulle hyvin, sillä en ole erityisesti jouluihminen. Tunnelmoin mielelläni jouluajatuksilla, mutta en kuitenkaan nauti kaikista jouluvalmisteluista. Voisin helposti kuvitella viettäväni joulun myös matkoilla, ihastellen jotain kaunista joulukaupunkia. Perinteisesti vietämme joulua vuorotellen molempien isovanhempien luona ja kotonamme.

Joulusuunnitelmia tehdessä kannattaa mielestäni miettiä ensin sitä, mikä on itselle tärkeintä joulunvietossa. Minulla ja miehelläni on molemmilla lämpimiä muistoja lapsuuden jouluista. Toivomme sellaisia omillekin lapsillemme. Pieniä hetkiä, kinkun tuoksua, pikkuleipien napostelua, kuusenhakua metsästä, luisteluretkiä ja lukemista välipäivinä. Joku toinen haluaa viettää aikaa kahden puolisonsa kanssa kiireisen työsyksyn jälkeen, ja joillekin on ihan kohokohta se, että suuri suku kokoontuu jouluna saman katon alle.

Seuraavaksi kannattaa tavoitella tuon itselle tärkeän asian toteutumista jakamalla jouluvalmistelut kolmeen ryhmään (olen itse ikään kuin luisunut tähän menetelmään, ja se tuntuu toimivalta):

  • Ne jouluvalmistelut joista nautit ja saat iloa. Keskity näihin!
  • Ne valmistelut, joista et nauti, mutta joita on vaikea välttää tai jotka haluat säilyttää perinteenä. Tee nämä yksinkertaisella ja helpolla tavalla.
  • Ne valmistelut, joista et nauti, ja joita ei ole mitään erityistä syytä säilyttää perinteenä. Jätä nämä suosiolla väliin.

Nythän on niin, että ei ole olemassa mitään lakia, joka määräisi joulun vietettäväksi jollain tietyllä tavalla. Kenenkään ei ole varsinaisesti pakko viettää tunteja epämiellyttävissä hikisissä ostoskeskuksissa hankkimassa ihme krääsää tai keitellä lanttusosetta joulun nimissä (jos ei nimenomaan halua keitellä). Lanttusosetta ei ole pakko edes syödä eikä joulupöydässä tarvitse olla herneitä, jos kukaan ei niistä pidä.

Väkersin vuosi toisensa jälkeen itku kurkussa piparkakkutaloja, jotka muistuttivat enemmän romahtanutta latoa kuin linnaa, ja lopulta ymmärsin keskittyä sydämiin. Leivon mielelläni, joten lasten kanssa tehdään paitsi koristeltuja pipareita, myös pikkuleipiä ja kakkuja. Jonain kylmänä joulukuun päivänä teen joulupullaa, sillä sitä on lasten kiva koulusta tullessa syödä.

Ruuanlaitto taas ei ole vahvin juttuni, mutta laitanhan ruokaa vuoden muinakin päivinä, joten toki se jouluateriakin onnistuu. Vähän yksinkertaistan. Haen kalat usein kauppahallista ja anoppi armahtaa tuomalla laatikot. Paistan kinkun aattoyönä, ja sitä valvoessahan voi nauttia vaikka lasillisen punaviiniä ja juustoja.

Viettäisin mielelläni joulua hankkimatta muita lahjoja kuin yhdet toivelahjat lapsille, mutta kuten kaikki tietävät, lahjapolitiikka on hankala juttu. Hankin sitten kirjoja ja pieniä hyötylahjoja. Jätän väliin kaikki ylimääräiset jouluriennot, koristelen kodin vain hillitysti, jottei joulun jälkeinen siivoaminen ahdista, enkä askartele, koska en siitä lainkaan pidä. Pidän kuitenkin lukemisesta, ja joulusatujen lukeminen alkaa heti joulukuun alusta.

Joskus jokin jouluvalmistelu voi olla vaivalloinen tai hankala, mutta sen tahtoo tehdä omaksi tai jonkun toisen iloksi. Silloin ei nauti niinkään asian tekemisestä vaan lopputuloksesta. Luokittelisin kategoriaan 1. Joskus jouluperinteen haluaa säilyttää vain sen vuoksi, että jonkun läheisen mielestä se ”kuuluu jouluun” ja on olennainen juttu joulutunnelman saavuttamiseksi. Laitan kategoriaan 2. Jokainen pohtii omiaan ja perheensä rajoja, joulua on vaikea valmistella ilman kompromisseja.

This entry was posted in: Koti

2 Comments

  1. junika says

    Kirjoituksessasi on yksi tärkeimmistä elämän mielekkääksi kokemisen ydinajatuksista! Liittyen siis ihan koko elämään.

    Nimittäin ajatus siitä, tekeekö asioita omasta lähtökohdasta, omista tarpeista ja halusta vai jonkin ulkoisen oletusarvon mukaisesti. Se on asia, jota jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään.

    Ei ole mitään järkeä suorittaa esim. joulua jonkin oletetun kaavan mukaan, jos tämä ei tuo omaan elämään iloa ja tasapainoa.

    On jännää, miten tuon oivaltamisen jälkeen esimerkiksi sen vastenmielisen piparkakkutalonväsäämisen saattaakin voida yhtäkkiä tehdä puhtaasti siitä ilosta, että tietää sen tuottavan iloa vaikkapa perheen pienimmille. Ehkä.

    Kiitos taas tästä kiteytyksestä!

  2. Junika, tässä tuli nyt niin tärkeä pointti kommenttisi lopussa esille, että teen pienen lisäyksen postaukseni loppuun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s