Yksinkertaistaminen
Comments 3

I-h-a-n-a alku eli vuoden eka päivä

Jostain hassusta psykologisesta syystä alku on useimmiten hauskempi kuin loppu. Ihan luonnollista. Uuden vuoden aloittaminen on aina ihan järjettömän ihanaa, lisäenergiaa vaan ilmestyy jostain. Olen aina perinteisesti uuden vuoden alkaessa lueskellut lehdistä vinkit kodinraivaukseen ja halunnut aloittaa vuoden järjestelmällisenä. Aina olen saanut jotain konkreettista aikaankin, sopivat korit eteiseen myssyjä ja lapasia varten, arkistointikansiot laskuille, vaatekaappiin uuden järjestyksen ja sitä rataa. Lehdissä on aina vuoden alkaessa pilvin pimein juttuja kuinka poistaa tavaraa 4 kohdan menetelmällä, kuinka löytää tavaroille oma paikkansa kotona ja monta muutakin sinänsä ihan hyödyllistä neuvoa. Ongelma on se, että kaikki on ihan pelkkää pintaa. PINTAA.

Lehdissä ei nimittäin yleensä kerrota sitä, että vaikka on aivan hyödyllistä löytää ne lapaset aamukiireessä, niin parin korin järjestely ei poista ongelman lähdettä, sillä ihan kaikille tavaroille kotona pitäisi olla oma paikkansa (mikä ei ole ihan helppoa ja nopeaa toteuttaa, jos tavaroita on kertakaikkiaan liikaa ja ne ovat kaikki aluperin missä sattuu). Kovin usein ei myöskään tähdennetä sitä, että jonkun on aina käytön jälkeen laitettava ne tavarat omille paikoilleen.  Oikeassa elämässä kotitonttu ei järjestele niitä. Ne on ihan itse opittava laittamaan paikoilleen. Ja jos perheenjäseniä on vaikkapa viisi, niin jokaisen on opittava laittamaan omat tavaransa niille varatuille paikoille, niin alakoululaisen kuin esiteini-ikäisenkin (sama koskee myös perheen aikuisia, joille on vuosien varrella pinttynyt huono tapa jättää tavaroita minne sattuu). Lisäksi, minusta tärkeimpänä huomiona, liian harvoin muistetaan mainita, että tavaroiden säilytystilat ovat nopeasti aivan riittämättömät, mikäli uutta tavaravirtaa ei pysäytä tai ainakin muuta hyvin kohtuulliseksi. Ei tarvitse olla himoshoppaaja että saa tavaran virtaamaan kotiin. Joka kotiin tulee hurja määrä ylimääräistä roinaa mainosten ja kuvastojen, kirppariostosten, synttärilahjojen ja esimerkiksi päivittäiskosmetiikkapurnukoiden muodossa. Lisäksi joku ostelee uusia vaatteita, toinen kirjoja. Ensimmäinen toimenpide kaaoksen poistamisessa on katkaista ylimääräisen rojun tulo kotiin estämällä roskaposti, muuttamalla laskuja ja arkistointia digitaaliseksi, perumalla lehtitilauksia, pitämällä sekä vaatevarasto että kosmetiikkavalikoima toimivana mutta simppelinä ja harkitsemalla ihan jokaista ostosta, kirppareillakin.

”Kaaos poistuu kun raivaa ylimääräiset tavarat ja etsii kaikelle oma paikkansa” on sinänsä perustotuus, mutta vastaa ohjetta ”ihminen laihtuu kun kuluttaa enemmän kuin syö”. Jokainen aikuinen ihminen tietää sen, mutta ongelmana on löytää motivaatio aikaavievään urakkaan sekä arkielämään mahtuvat rutiinit, joilla ylläpitää muutosta. Muutos on oikeasti varsin helppo, kunhan pääsee kärsivällisesti alkuun ja paneutuu alusta alkaen ongelman ytimeen pikkuniksien sijaan (ei kai niissäkään mitään pahaa ole, niiden avulla ei vaan saa aikaan lopullista elämänmuutosta).

Luen luultavasti noita hauskoja lehtijuttuja uuden vuoden aloittamisesta tänäkin vuonna. En kuitenkaan ryntää hankkimaan nättejä arkistointilaatikoita laskuille tai kuiteille, sillä olen hankkinut niitä jo aiempina vuosina. Keskityn siihen, kuinka saada laskujen paperiversioiden määrä vähenemään entisestään ja etenkin kuinka saada varmistettua kunkin laskun tai tositteen matka postilaatikosta arkistointilokeroon (sen sijaan, että lasku jäisi epämääräiseen pinoon keittiön saarekkeelle, yläkerran aulaan tai työhuoneen hyllylle). Vähennän tavaran määrää lisää, jotta lapasten lisäksi eteisen kaappiin mahtuu myös kori huiveille, villasukille ja ostoskasseille ja jotta kodinhoitohuoneeseen mahtuu helposti oma paikka kaikille kodintavaroille. Uskon että ne mahtuvatkin sinne, tavaranvähentämiseen tulee jonkinasteinen himo. Ihana voitontunne tajuta, että kaikki asiat elämässä eivät ole hankalia. Tuota tunnetta seuraa tietenkin ääliömäinen olotila ”MIKSI en tajunnut tätä jo vuosia sitten??”, mutta sitähän on turha miettiä. Oikein hyvää uutta vuotta!

3 Comments

  1. Tavaran vähentämiseen tulee todellakin himo – on tämä nykyihmisen elämä aika hassua, kun sekä uuden ostaminen että toisaalta myös liian tavaran vähentäminen aiheuttaa positiivisia tunnekokemuksia.

    Minä olen itse todennut että sisustuslehdet tarjoavat tavarakaaokseen aika pintapuolisia ratkaisuja. Muutama hassu säilytyskori eteisen seinällä ei auta mitään perheessä, jossa on 5 ihmistä ja jokaisella useammat kengät, ulkoiluvaatekerrat, pipoja, lapasia, kaulaliinoja ja sukkia. Ongelmana on yksinkertaisesti se että tavaraa on liikaa.

    Minä päätin että tänä vuonna en osta uusia vaatteita koska objektiivisesti arvioituna minulla on ihan tarpeeksi vaatteita jo nytkin. Jossakin vaiheessa aion blogata tästä projektistani; ensiksi täytyy järjestää vaatekaappini🙂

    Hyvää alkanutta vuotta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s