Yksinkertaistaminen
Comments 2

Ulos kaaoksesta

Linkitän tähän artikkelin, jota eilen lueskelin, koska minusta se kuvaa osittain omiakin ajatuksiani. Kysymys ei siis ole siitä, että olisin mitään uutta uskontoa keksimässä tai harrastaisin tyhjässä huoneessa meditointia (vaikka meditoinnissa ei todellakaan ole mitään pahaa, ja pelkkä tyhjä huonekin saattaa arkkitehtuurinsa puolesta olla niin kaunis, ettei sinne raski mitään esineitä oikein edes laittaa). Olen yksinkertaisesti kyllästynyt siihen, että joka paikassa on liikaa tavaraa enkä koskaan löydä mitä tarvitsen. Haluan, että kotona on vain sellaisia tavaroita, joita oikeasti tarvitsen, ja että minulla ja muilla perheenjäsenillä on jokin käsitys siitä missä mikäkin esine on. On niin turhaa joutua ostamaan uudestaan jokapäiväisiä asioita, joita tietää kotona olevan mutta ei löydä. Ei ole mitään pahaa siinä, että silloin tällöin hankkii jotain, mitä tarvitsee. Ei vain ole mitään järkeä ostaa uusia asioita hetken mielijohteesta kaappeihin lojumaan.

Olen kyllästynyt siihen, että koti on aina sotkussa. On mahdotonta siivota, kun kaikki energia kuluu siivousta edeltävään raivaukseen ja tavaroiden kaappeihin tunkemiseen. Ylipäätänsä kaikkeen kodinhoitoon kuluu käsittämätön määrä aikaa. Kun vaatteita on liikaa, pyykkivuori valtaa koko kodinhoitohuoneen. Ruokaostoksilla tulee ostettua mitä sattuu, kotona sitten tavarat sotkuisiin keittiönkaappeihin ja kyllästyneenä ja suunnittelematta ruuanvalmistukseen.

Näin ei siis tarvitse olla! Asiat voi tehdä paljon helpomminkin. Ihmiset on saatu uskomaan, että he muka oikeasti tarvitsevat kaikkea mahdollista. Odottaessaan ensimmäistä lastaan ja perustaessaan kotiaan ihminen on herkässä tilassa. Pesänrakennusvimma tulee syvältä vaistoista. Erittäin otollinen aika vauvalehdille ja idyllisille sisustusjutuille! Nettipalstoilla ja blogeissa ihmiset ruokkivat toistensa intoa tai pientä paniikkia. Toinen herkkä vaihe tulee, kun lapset kasvavat ja äiti (miksei isäkin) haluaa vähitellen itsekin näyttää hyvältä ja onnistua. Tässä vaiheessa on muotilehtien ja vaatekauppojen vuoro. Pikku sysäystä voi etsiä vaate-, kosmetiikka- ja muotiblogeista. Lapset harrastavat, itsekin pitäisi ehkä harrastaa. Makuuhuoneen nurkkaan voi hankkia kuntopyörän tai stepperin. Joogamaton, vähän lenkkeilyvaatteita. Omaa aikaa voi muuten ottaa myös askartelemalla. Onneksi askartelutarvikkeita, lankoja ja kankaita saa nettikaupoista! Entäs elektroniikka… Nämä kaikki vain esimerkkeinä. Muutamassa vuodessa hirveän monelle kertyy tavaraa, vaikka ei edes kokisi olevansa mitenkään shoppailijaluonne.

Jos nyt tällä tiedolla odottaisin ensimmäistä lastani, hankkisin äitiyspakkauksen lisäksi muutaman puuvillabodyn ja potkuhousut. Talvivauvalle muutaman villavaatteen, jotka ovat ihanan käytännöllisiä. Kantoliinan ja kasan käytettyjä kestovaippoja. Turvaistuimen autoon. Saattaisin kysellä, onko kenelläkään antaa kiertoon vaunuja. Tuttavilta ja sukulaisilta yleensä tulee muutama yllätyspaketti, joista löytyy kyläilyvaatetta ja jotain pientä ihanuutta. Pinnasänky saattaa jäädä käyttämättä, jos vauva nukkuu vieressä. Itkuhälytintä tai tutteja meillä ei ole koskaan käytetty. Joskus kokeiltiin jotain lainasitteriä. Pieni vauvahan ei oikeasti tarvitse muuta kuin syliä, ruokaa ja kuivan olon.

Aikuinenkaan ei tarvitse niin paljon kuin väitetään. Olo muuttuu paljon helpommaksi, kun vaatekaapissa on vain ne vaatteet, joita oikeasti käyttää. Usein näkee mainittavan, että suhde on 20:80 (käytettävät vaatteet:käyttämättömät vaatteet). Kun jokaisella perheenjäsellä on pieni mutta kaiken tarpeellisen sisältävä vaatevarasto, koko vaatehuolto muuttuu helpommaksi. Syksyisin ja keväisin on helppo päivittää tilanne ja hankkia tarpeellista. Ennen pelkäsin ja inhosin sitä kevät- tai syysaamua, jolloin kaikille kolmelle lapselle piti kiireessä etsiä sään vaatimat varusteet ilman mitään käsitystä siitä, mitä kotona oikeasti oli ja mitä olisi pitänyt hankkia jo pari viikkoa aiemmin. Tilanne on toki helpottunut myös lasten kasvaessa (ei tarvetta kurahousuille yms).

Vuoden vaihtuessa moni lehti tai blogi on kirjoittanut tavaran raivaamisesta ja vähentämisestä. Kannattaa muistaa, että tavaran vähentämisen idea ei ole tehdä tilaa uusille tavaroille. Sillä tavoin palaa nopeasti lähtötilanteeseen. On oikeasti suuri työ päästä liiasta tavarasta eroon. Fakta on se, että kirpparit eivät enää vedä, kun niin moni huomaa hankkineensa liikaa kaikkea mahdollista ja antaa ylimääräistä pois. Ainoa ratkaisu on muuttaa ostokäyttäytymistä, ja se on vaikeaa ja vie aikaa. Yksi ratkaisu on olla ajamatta itseään niin väsyneeksi ja kiireiseksi, että joutuu joko lohduttautumaan pikaratkaisuilla tai tekemään huonoja pakko-ostoksia. Kun ostaa vähemmän, voi oikeasti miettiä mitä ostaa, missä tavara on tehty ja mistä materiaaleista se on tehty.

Liukuminen kaaostilanteeseen tapahtuu nopeasti ja salakavalasti. No okei, vuosien aikana, mutta sitä ei itse helposti huomaa. Ei ole mitään hyötyä siitä, että ne, jotka osaavat hallita kuluttamistaan, ovat välttyneet tavarakierteeltä ja toimivat eettisesti kaikin puolin, naureskelevat toisten tyhmyydelle tai ovat alentuvia. Järkevämpää on antaa käytännöllisiä neuvoja elämänmuutoksen aloittamisesta. Hyvä alku motivoi jatkamaan ja etsimään lisätietoa, olen huomannut sen viime kuukausina. Netistä löytyy paljon vinkkejä, yritän linkitellä itsekin aina kun löydän jotain mielenkiintoista.

2 Comments

  1. Nyt alkoi vähän ahdistamaan, että onko tavaran vähentäminen/siivoaminen oikeasti näin pitkä prosessi? Itse sitä toivoisin, että kerran parissa vuodessa muutaman Ikea-kassilisen kiertoon saatuaan (lähinnä pieneksi jääneitä vaatteita) pysyy aika hyvin materian kanssa tasapainossa. Tai ehkä tässäkin nappasin vain konkretiapuolen, etsit varmaan laajempaa elämän yksinkertaistamista kuin minä itse, jolla ne ajat lienevät edessäpäin.

    • Voi ei, älä ahdistu ollenkaan!🙂 Monet ihmisethän eivät tarvitse ikinä mitään elämänmuutoksia tai ryhtiliikkeitä, kaikki on järjestyksessä ihan luonnostaankin. Joillakin onnistuu karsinta yhden viikonlopun aikana, ja hyvä niin. Joillakin toisilla ihmisillä asiat eivät vaan pysy järjestyksessä, ja karsintaa pitää tehdä paljon reilummin ja kaikki järjestyksenpito täytyy opetella alusta alkaen (siis nimenomaan täytyy opetella tekemään asioista tapa, sinänsä en opettele mitään uutta). Ja ainakin minun on hyvin vaikeaa opetella monta pysyvää tapaa yhtä aikaa. Olen yksinkertaisesti liian laiska muuttamaan käytöstäni täydellisesti kertaheitolla. Sen vuoksi kai kaikki tapahtuu sykäyksittäin?🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s