Yksinkertaistaminen
Comments 6

Mikä on tarpeellista

Muutama sana vähentämisestä, josta olen nyt hyvin innostunut. Nimittäin rakastan sitä helppoutta ja vapauden ja keveyden tunnetta, jonka huomaa käytännössä, kun voi lähteä liikenteeseen vähin kantamuksin. Käytän myös jo mielelläni aikaa muutaman harvan vaatekappaleen huoltoon, kun samalla vältyn entiseltä vaatekaapin järjestelyltä. Vastaavasti, siivoaminen hoituu imuroinnilla ja pesulla, ja loputon roinan keräily ja pintojen tyhjennys ennen siivousvaihetta vähenee päivä päivältä. Heh, elämän pieniä iloja.

Joskus kommenteissa oli puhetta karsimisesta, ja kyseltiin, mistä sitten tietää, mitä ei tarvitse. Itse aloitin helposta, eli ensin poistin kodista kaiken selkeästi ylimääräisen. Jäljelle jäi kuitenkin paljon asioita, joiden suhteen olen vähän kahden vaiheilla. Sen sijaan, että miettisin mitä en tarvitse, päätin lähteä siitä, että mietin, mitä esineitä/asioita koen tarvitsevani. Noille asioille on minusta tärkeää löytää ensimmäisenä sopivat säilytyspaikat. Myös uusia ostopäätöksiä tehdessä on hyödyllistä kysyä, onko esine tai asia tarpeellinen. Aloin siis miettiä, mitä omasta mielestäni tarvitsen tai koen olennaiseksi.

  • Tarvitsen perusvaatteita arkeen. Persoonalliset mekot ja värikkäät kengät ovat houkuttelevia, mutta jäävät usein kaappiin seisomaan. Oikeasti tarvitsen turvavaatteita: mielifarkkuja, muutamaa hyvälaatuista trikoopaitaa ja paria perusneuletta. Tarvitsen kunnolliset ja mukavat kengät sekä laukun, jota voi kantaa niin ettei selkä tai hartiat tule kipeiksi.
  • Tarvitsen puhelimen, kameran ja tietokoneen. Muistikirjoja.
  • Annettuani elimistölle mahdollisuuden kokeilla asiaa, totesin tarvitsevani päivittäin runsaasti tuoreita vihreitä kasviksia, hedelmiä ja vettä. Harvat ruokailukerrat tekevät selkeästi hyvää, mutta rehellisesti sanottuna tarvitsen myös vapautta. Se tarkoittaa sitä, että joskus juon ruuan kanssa lasillisen viiniä, ja silloin tällöin syön jälkiruokia. Ainakin toistaiseksi täydellinen askeettisuus tekisi minut hiukan ärtyneeksi. Ruokailu on myös sosiaalinen tapahtuma, ja pidän sen mielessäni karsiessani keittiötä.
  • Tarvitsen päivittäin muutaman rauhallisen hetken. Olen todella huono kestämään älytöntä hässäkkää. Rakastan rauhallisia aamuja, en ole varma kuinka edes tottuisin paniikkiaamuihin (vaikka kaikkeenhan tietysti tottuu). Myös päiväkävelyt ovat arjen luksusta, joista haluan nauttia kun kerran pystyn.
  • Tarvitsen virikkeitä. Kirjasto on hieno keksintö ja helpottaa elämää kovasti. Kaikkia kirjoja ei tarvitse hankkia omaan hyllyyn, vaikka olisi miten kirjafriikki.
  • Tarvitsen vähän seikkailumieltä. Mitä olisi elämä ilman sitä?

Tässä oli siis muutama esimerkki. Eli ei kannata karsia ainakaan parhaita farkkujaan. Omia aarteitani ovat myös vanhat kauniit valokuvat ja kultapaperin palat. Ei tästä tainnut olla paljon apua? Lyhyesti sanottuna, tarpeellisten asioiden listassa on yleensä vain muutama konkreettinen esine/asia. Ne tärkeät jokapäiväiset tavarat kannattaa pitää kätevästi saatavilla, harvoin tarvittavat mutta rakkaat asiat voi varastoida siististi. Ylimääräistä kannattaa rohkeasti laittaa kiertoon. Mitään karsimaani en ole vielä huomannut kaipaavani.

6 Comments

  1. Soile Ritakallio-Tähtinen says

    Hei!

    Löysin blogisi aivan sattumalta pari päivää sitten: tuntuu mukavalta, että (ainakin) joku toinen ajattelee monesta asiasta niin samalla tavalla kuin itse ajattelen, koen, tunnen, elän:
    Minäkin olen kouluikäisen lapsen (yläasteikäisen tytön) äiti, enkä ole halunnut työhön kodin ulkopuolelle nimenomaan siksi, että inhoan ajatusta, että perheemme elämä olisi jatkuvaa kiirettä.
    Myös meidän perheellämme on koira, jonka kanssa on ihana käydä rannalla tai metsässä kävelyllä — keskellä päivää. Kävelylenkkien lisäksi minullekin riittää liikunnaksi venyttely — olen harjoittanut joogaa vajaat 40 vuotta.
    Myös minä olen jo kauan ollut kiinnostunut ”elämän yksinkertaistamisesta” — mitä kaikkea se sitten pitääkään sisällään. Mm. Henry David Thoreaun ”Elämää metsässä” on ollut jo vuosikymmeniä yksi ”raamattuni”. Vastaavia ”simple life” -kirjoja minulla on lukuisia — niiden ajatusten käytäntöönsaattaminen on tosin aivan alussa — ja juuri siksi olen innoissani ja riemuissani tästä blogistasi: sinä olet onnistunut tuomaan ajatuksesi käytäntöön.
    Kirjoitit jossain blogissasi, että haluaisit syödä enemmän kasvisruokaa. Itse olen ollut vegetaristi jo n. 30 vuotta, myös mieheni on kasvissyöjä, samoin tyttäreni on ollut koko ikänsä. Eli jos haluaisit jotain kivoja yksinkertaisia kasvisruokaohjeita ja -vinkkejä, viestitä minulle.
    Ja sitten tämä Jane Cumberbatch: hänen Simple Style -kirjansa ostin jo ennen kuin sitä oli edes suomennettu ja edelleen se on myös minulla sisustuskirjojen suosikki (tai siinä taitaa yhtä paljon olla kyse elämäntavasta kuin isustamisesta…).
    Eli kaiken kaikkiaan: haluaisin pystyä keskittymään elämässäni (vain) olennaiseen, mutta sitten innostun taas jostain uudesta jutusta, …

    Vielä kerran; lämmin kiitos blogistasi — viimeisimmässäkin kirjoituksessasi olit niin hienosti ja innostavasti osannut tiivistää ajatuksesi siitä, mikä on tarpeellista.

    Aurinkoisen viikonlopun toivotuksin
    -soile-

    • Hei Soile!

      Paljon kiitoksia sekä blogini lukemisesta että pitkästä kommentista! Ilahduin todella paljon huomatessani, että Suomessakin löytyy yksinkertaistamisesta/minimalismista kiinnostuneita lukijoita, se kannustaa kirjoittamaan lisää postauksia.

      Olen samaa mieltä Jane Cumberbatchista, kysymys on kokonaisesta elämäntavasta, pidän hänen tyylistään todella paljon! Mainitsemaasi Thoreaun kirjaa en ole jostain syystä lukenut, vaikka se tulee jossain vastaan lähes päivittäin. Lisään lukulistalle🙂

      Kasvisruokavalio on itselleni mieluisa, mutta lapsillemaistuvien ohjeiden keksiminen on todella hankalaa. Etenkin urheilua harrastava ja paljon treenaava lapsi saa liian vähän ravintoa mikäli laitan vain kasvisruokaa (hän yksinkertaisesti syö silloin todella vähän), joten laitan myös kalaa ja silloin tällöin lapsille luomulihaa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä kasvisruokakirjoista/sivuista yms! Kiitos!

      -nina

  2. Täällä myös saman projektin parissa painiva ilmoittautuu. Työsarkaa on vielä edessä, mutta kehitystä tapahtuu joka päivä.

    Uusi elämäntapa, joka vaatii sopeutumista. Ei minulta, mutta muulta perheeltä;)

    • Minä taas tunnustan olevani perheemme pahin kaaostelija, joten perhe tuntuu olevan ihastunut projektistani🙂 Toisaalta, nimenomaan ruokavaliomuutokset ovat lapsille hankalia, kuten jo ylläkin mainitsin. Mies kannustaa kaikin puolin. Sopeutumista riittää etenkin itselläni, mutta kehitystä tapahtuu koko ajan. Onnea ja menestystä projektiin, ja kiitos vierailusta!
      -nina

  3. Sitrus says

    Täällä myös yksi, joka löysi blogisi joitakin viikkoja sitten ja sai ahaa-elämyksen sen suhteen, että joku muukin on havahtunut samaan. Arki ei pysy kasassa, koska sekä tavaraa että aineetonta ”sälää” on liikaa. Tätä lukiessa on tullut välillä epätodellinen olo. Joku kirjoittaa omasta elämästäni! Muun muassa se on tosiasia, että käytännössä elän kahvilla, jota juon Todella Paljon aamusta alkaen ja siinä sivussa ei tule syötyä kasviksia, vaikka haluaisin. Yksinkertaistamisprojektia ja projektisuunnittelua on henkisesti jo tehty jo parin vuoden ajan, mutta käytännön toteutus toimii toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Yhden taaperoikäisen lapsen hoitovapaalaisena kotiäitinä, mutta kotona osin työskentelevänä välillä vaan loppuu paukut ja välillä taas ollaan tarmoa täynnä ratkaisemaan kaikki arjen ongelmat. Mies on paljon töissä eikä niin kiinnostunut arjen järkeistämisestä kuin minä. Mielestäni siivoan paljon, mutta silti on epäsiistiä lähes aina (eikä jälkimmäisessä ole kyse liian korkeista standardeista, voin vakuuttaa…) ja kun nurkat notkuvat selvittämättömiä kamakasoja ei säännöllinen lattioiden pesu tuo kauheasti lisäarvoa elämään. Sekä minä että mieheni emme ole järjestyksen ihmisiä luonnostamme (ja esimerkin voimin taloudessa on pian kolmaskin sellainen).Olen hahmottanut kolme keskeistä asiaa, joiden tulisi olla avaimina yksinkertaisempaan arkeen: 1) Tavaroiden määrän vähentäminen raskaalla kädellä, 2) Jokaiselle tavaralle ja tavararyhmälle oma käytännöllinen paikka ja 3) Säännölliset rutiinit, jossa tehtävät on pilkottu tarpeeksi pieniin osiin. Tässä nyt puuhataan näitä kaikkia kolmea yhtäaikaisesti vaihtelevalla menestyksellä. Välillä mennään mahtavasti eteenpäin, välillä viisi askelta taaksepäin ja odotellaan kolmen heittovuoron ajan ja sitten taas uudella innolla. Toivo elää, että joskus vielä on todella helppo hengittää ja palikat riittävän kasassa siihen, ettei turhaan tarvitse sponsoroida kirjastoa sakkorahoilla, etsiä tulenpalavalla kiireellä kadonneita tavaroita eikä paniikkisiivota monta tuntia päivän varoitusajalla tulevien ”yllätysvieraiden” takia😉 Keep up the good work, Nuttula!

    • Kiitos lukemisesta ja kommentista! Hymyilytti lukea kommentin loppupätkä, nimittäin tuttuakin tutumpaa nuo kirjaston sponssamiset ja yllätysvieraiden varalta siivoamiset😀 Päivän varoitusajalla tulevat vieraat ovat todellakin yllätysvieraita, ja paniikissa sitten laitetaan paikkoja kuntoon. Vastaavasti tuo eteenpäin ja taaksepäin meno on aivan kuin omista ajatuksistani, ja yritän vain toiveikkaana ajatella, että eteenpäin mennään aina pikkuisen enemmän kuin taaksepäin🙂 Kiitos ja voimia järjestäytymiseen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s