Koti
Jätä kommentti

Perhe-elämästä

Mietin keinoja, joilla olen itse vuosien varrella yrittänyt pitää perhe-elämän ja lapsiperheen arjen helppona ja sujuvana. Ennen lasten syntymää en millään tavoin suunnitellut etukäteen äitiyttä tai toimintatapoja. Ajauduin lähes heti esikoisen synnyttyä attachement parenting -tyylisille nettisivuille, ja sain vahvistusta jo luontevasti syntyneille toimintatavoille. Oma mieli oli rauhallinen, kun vauva oli koko ajan lähellä. Esikoinen tarvitsi paljon kantelua ja syliä, ja oli helpointa ottaa erilaisia kantoliinoja avuksi. Annoin maitoa aina kun vauva halusi, ja esikoinen halusi usein. Nukutin vauvan kainalossa, ja yöimettäminen oli näin helppoa. Tällainen tyyli nyt sattui oikein oivasti sopimaan mukavuudenhaluiselle äidille. Vauvan ruoka oli helposti saatavilla eikä ylimääräisiä pulloja tarvinnut pestä. Vaunuissa nukkuvaa vauvaa ei tarvinnut seurata (vauva nukkui siis useimmiten sylissä) eikä öisin tarvinnut nousta erikseen syöttämään. Näitä toimintatapoja oli helppo jatkaa keskimmäisen ja nuorimmaisen synnyttyä, ja etenkin isompien sisarusten hoito oli helpompaa, kun vauva oli aina lähellä liinassa.

Minusta jokainen voi toimia niin kuin itselle parhaiten sopii. Itse olen kasvanut onnelliseksi ja vahvaksi 70-luvun lasten perustyyliin korvikemaidolla, ja tiedän ettei imetys aina onnistu äidin halusta tai kovasta yrityksestä huolimatta. Imetysohjaus ja -tietämys synnytyssairaaloissa ja neuvoloissa on edelleen usein epämääräistä, puutteellista tai jopa virheellistä. Itse en saanut imetyskysymyksiin tai -ongelmiin apua neuvolakäynneillä, mutta toisaalta asiallinen terveydenhoitajamme suhtautui aina avoimin mielin ja hyväksyvän uteliaasti toimintatapoihini ja esimerkiksi raskaudenaikaiseen imettämiseen, tandem-imettämiseen tai isomman lapsen imettämiseen sekä kyseli jopa lisätietoja. Yhteistyö sujui aina hienosti, ja olin tyytyväinen lasten perusterveydenhuoltoon. Kaikki äidit eivät halua imettää, ja ruokailutavasta riippumatta monille kehittyy ensimmäisten vauvakuukausien aikana syöttämiseen ja muuhun vauvanhoitoon liittyviä omia tai kavereilta opittuja niksejä, joilla arjen saa toimivaksi. Tilannetta kannattaa kuulostella vauvan synnyttyä ja harkita erilaisten tarvikkeiden ostoa huolella, sillä vauva tulee oikein hyvin toimeen vain muutamalla perustarvikkeella/vaatteella, ja useimmat vauvanhoitoon liittyvät asiat voi pohtia maalaisjärjellä.

Hankalinta lapsiperheen arjessa on omasta mielestäni ruokatalous ja kodinhoito. Ei sen vuoksi, että kumpikaan olisi mitenkään erityisen vaikeaa vaan koska vuosien kuluessa molemmista tulee jokseenkin pakkopullaa (ellei satu olemaan erityisen innokas ruuanlaittaja tai siivooja). Itse olen todennut helpoimmaksi hoitaa asiat perusrutiinien avulla. Myös lisätiedon hankkiminen lisää motivaatiota; on hauskempi tehdä ruokaa, kun tuntee ruokavaliot ja tietää uusia mielenkiintoisia reseptejä. Vaatehuolto on on aina ollut mielestäni vaivattomin osa-alue, ja vaatevarastojen pienentämisen myötä se on entisestään helpottunut.

Itse valitsin kotiäitiyden aika itsestäänselvyytenä, sillä jo perheemme asperger-lapsen vuoksi on ollut tärkeää tehdä arjesta mahdollisimmat selkeää ja stressitöntä. Kiire ja äkilliset muutokset saavat arjen nopeasti tolaltaan, ja on ollut helppoa hoitaa kaikki lapsiin liittyvät menot, kun toinen meistä vanhemmista on aina ollut kotona. Perheen arkijärjestelyt on tietysti tehtävä omien tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Kotiäitiys ei välttämättä pitkäaikaisena ratkaisuna sovi kaikille, sillä yksin kotona ollessa helposti hieman vieraantuu muista aikuisista, ellei aktiivisesti hanki kodinulkopuolisia harrastuksia. Kannattaa myös tiedostaa, että työelämään palaaminen pitkän kotiäitiyden jälkeen ei ole aivan mutkatonta, ja koulutuksesta huolimatta on usein paitsi ilman työtä myös ilman ammattia (ellei työllistä itse itseään tai hanki päivitystä koulutukseensa). Omaan ratkaisuuni olen kuitenkin ollut tyytyväinen.

Usein perhe-elämä muuttuu kaoottiseksi, kun lapset kasvavat ja hankkivat harrastuksia ja illat täyttyvät aikatauluista. En ole itse kovin aktiivinen enkä koskaan harrastanut monia asioita yhtä aikaa, ja lapsillakin on vain yksi harrastus kullakin. Jo yksi aktiivinen urheiluharrastus täyttää lähes kaikki viikonpäivät. Rajoittamalla harrastukset yhteen lasta kohden jää iltaisin aikaa myös läksyille/kävelyyn/ruokailuihin/yhdessäoloon, ja se on mielestäni kouluikäisten lasten kanssa elämää hyvinkin paljon helpottava tekijä. Itse olen viimeisen vuoden aikana oppinut lopultakin käyttämään kalenteria. Kaikki tärkeä on merkittynä puhelimeen, ja se hälyttää kahteen otteeseen ennen jokaista menoa. Tilanne alkaa siis olla kuta kuinkin hallinnassa.

This entry was posted in: Koti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s