Yksinkertaistaminen
Jätä kommentti

Ulos kaaoksesta -tiivistelmä

Aiemmassa postauksessa hehkutin yksinkertaistamisen positiivisia vaikutuksia. Kasasin nyt yhteen ydinkohtia ja listasin 10 kohdan Ulos kaaoksesta -tiivistelmän, josta on helppo päästä kärryille blogin aihepiireistä, vaikka ei olisi ihan kaikkea seurannut.

1. Ensimmäinen askel on puuttua sisään tulevaan tavaravirtaan. Vähentäminen ei nimittäin auta, mikäli kotiin tulee uutta roinaa jatkuvalla syötöllä. Kaaos palaa nopeasti takaisin, jos raivaa tavaraa pois vain ostaakseen uutta ”piristystä” tilalle. Aloita harkitsemalla jokaista uutta ostosta:

  • Tarvitaanko kyseinen tavara ihan oikeasti?
  • Korvaako se jonkun vanhan tavaran, ja jos korvaa, niin onko uusi hankinta varmasti parempi kuin entinen?
  • Mitä tapahtuu vanhalle korvattavalle esineelle (sekajäte/kierrätys/kirppis)?

Sisääntulevaa tavaravirtaa voi pienentää myös perumalla lehtitilauksia, kieltämällä mainokset, muuttamalla laskut, tiliotteet yms. tositteet digitaalisiksi sekä vuokraamalla tai lainaamalla tavaroita, mikäli ei aivan ehdottomasti halua niitä omiksi.

2. Kaaos ei poistu naistenlehtien raivausohjeilla tai organisointinikseillä. Itse olen päässyt hyvään tulokseen seuraavalla menetelmällä:

  • Aloita ryhmittelemällä kaikki kodin tavarat isoihin ryhmiin (ryhmittele aivan konkreettisesti kirjat, lehdet, levyt, liinavaatteet, kodintarvikkeet, kunkin perheenjäsenen vaatteet, keittiötarvikkeet jne.). Ryhmitellessä poista kaikki selkeästi tarpeeton joko roskiin, kierrätykseen tai kirppikselle (liian pienet tai rikkinäiset vaatteet ja harrastusvälineet, selkeästi turha roju). Useimmassa kodissa tällaiset ryhmät ovat valheellisesti olemassa. Esimerkiksi kirjoille on oma hylly, mutta todellisuudessa kirjapinoja löytyy joka huoneen pöydän kulmilta.
  • Määrittele kaikille tavararyhmille oma selkeä ja riittävä paikka (->huone -> kaappi/laatikko).
  • Ryhmittele seuraavaksi tavararyhmät osaryhmiin, ja karsi samalla tavaroita, joita kukaan ei oikeastaan käytä. Määrittele näille osaryhmillekin oma paikkansa, esimerkiksi vaatekaapissa oma hylly housuille ja paidoille, keittiössä oma paikka eri astiaryhmille jne.
  • Mikäli esine ei kuulu mihinkään tavararyhmään, se on useimmiten tarpeeton. Sekalaisille esineille voi myös varata yhden yhteisen säilytyslaatikon.
  • Kun ihan kaikilla tavaroilla on oma selkeä paikkansa, voi kaappeja ja laatikoita käydä läpi naistenlehtimenetelmällä (=kaappi kerrallaan) sekä karsia lisää.

Toki omassa kodissanikin oli ennen kaaosprojektia monenlaista säilytyssysteemiä, ja olen useita kertoja käynyt läpi ”oma paikka kaikelle” -operaation. Ongelmana on kuitenkin ollut se, etten ole etsinyt omaa paikkaa ihan kaikelle, jolloin osa tavaroista on lojunut missä sattuu ja houkutellut sitten luokseen niitäkin tavaroita, joilla oma paikka nimellisesti on jo ollut.

3. Kun esineet ovat ainakin summittaisilla paikoillaan, voi tavararyhmiin tehdä myös täsmäiskuja, joilla jokaisen esineen tarpeellisuuden harkitsee. Tässä vaiheessa voi tarkemmin miettiä, onko tarpeellista hankkia koreja tai säilytyslaatikoita tavaroille. Säilytystarvikkeita ei kannata hankkia liian aikaisin, sillä muuten ylimääräisistä laatikoista tulee tarpeetonta rojua niistäkin. Jokaiselle siivouskerralla poistan asioita, jotka ovat alkaneet tuntua tarpeettomilta, ja uudistan ryhmittelyä (kirjahylly, eteisen kenkäkaappi, liinavaatekaappi, siivouskomero, jääkaappi yms.). Tavaran vähentäminen ja uuden järjestyksen syntyminen aiheuttaa todellakin myönteisen kierteen, ja pian tekee mieli yksinkertaistaa lisää.

4. Perheen vaatepolitiikka helpottuu, kun jokaisen perheenjäsenen vaatekaapit käy läpi päättäväisesti. Huomasin, että jokainen pukeutuu tiettyihin vaatekappaleisiin päivittäin. Itselläni ne ovat farkut, trikootapaita ja neule, kuopuksella farkut ja trikoopaita ja keskimmäisellä mustat collegehousut, t-paita ja huppari. Vastaava systeemi näytti toimivan jokaisen kohdalla. Päätin käyttää tällaisen univormumaisuuden hyväkseni, ja tiivistin kaikkien vaatevarastot sen avulla. Nyt omassa kaapissani on pinot kaikille univormun osille. Systeemi helpottaa etenkin lasten vaatteiden suhteen, sillä näen helposti pinoista mikä todellinen vaatetilanne. Päivitän vaatevarastoja keväällä ja syksyllä, ja muulloin, mikäli pinotilanne näyttää päivitystarvetta. Ulkovaatteet ja  asusteet ovat eteisessä omilla paikoillaan, ja urheiluvaatteet omassa kaapissaan.

5. Minimikosmetiikkavarasto toimii yllättävän hyvin: kun tuotteita on vain muutama, ne tulee valittua huolella ja käytettyä päivittäin. Yritän itse olla todella tarkka, että tuotteita ei pääse kertymään ”kokeilumielessä” liikaa. Pidän kylpyhuoneen kaapissa pussukassa myös muutamaa pikkuruista pulloa ja purnukkaa, jotka täytän matkalle mukaan normituotteilla.

6. Sekä paperi- että digitaalisen arkistoinnin voi nollata rumalla mutta helpolla tavalla. Pidän itse muutamaa pahvista arkistokoteloa tärkeimmille jutuille, kuten kodin paperit ja lääkärikuitit (lapsivakuutusta varten). Muut laskut/tositteet tungen tyynesti pahvilaatikkoon, jonka päivään ja joka hävitetään varoajan jälkeen. Vastaavasti tyhjensin sähköpostilaatikot heivaamalla vanhat viestit kansioon ”vanhat viestit”, minkä jälkeen inboxi on ollut helppo pitää siistinä. Tuhoan tarpeettomat viestit päivittäin ja siirrän tärkeät tärkeät-kansioon.  Joka jaksaa voi toki muodostaa arkistoitavalle kamalle ihan miten hienon file-systeemin keksiikin. Jos itse viitsisin sellaisia askarrella, olisin tehnyt sen jo aikaa sitten.

7. Ruokailun pitäisi olla luonnollinen asia, mutta erilaiset ruokavaliorajoitukset (itselläni on keliakia ja laktoosi-intoleranssi), suositukset, mieltymykset ja eettinen pohdinta (esim. lihan alkuperästä) tekevät siitä itse asiassa aika vaikeaa. Syön itse liian usein liian epäterveellistä ruokaa, ja väsyneenä/huonosti ruokailleena arki tuntuu hankalalta hallita. Suunnittelematon ruokahuolto lisää kaaosta ja ruokaa menee usein hukkaan.

  • Homma helpottuu, kun tekee ensin päärajauksen. Vältän itse gluteenia ja laktoosia. Yritän välttää lihansyöntiä, mutta lasten makumieltymysten vuoksi käytän kalaa, luomumunia, riistaa tai joskus luomulihaa.
  • Karkea ruokalista auttaa ruokaostoksilla, mutta toimiva lista tarvitsee väljyyttä ja sopivia hetkiä hyödyntää tähteitä.
  • Keskitän syömisen kolmeen ruokalukertaan päivässä.
  • Yritän lisätä hedelmiä aamupalaan, kasviksia muille aterioille ja vedenjuontia pitkin päivää.
  • En varsinaisesti kiellä itseltäni mitään, mutta yritän opetella syömään tummaa suklaata yms.

8. Liikunta. Viittaus edelliseen kohtaan: huonokuntoisena arki tuntuu vaikealta hallita. Tiedättekö, päivittäinen kävely on tehokas ja säännöllinen tapa liikkua. Kävelemään voi lähteä milloin vaan ja omalta kotiovelta. Ihan tavallisissa vaatteissa, kunnon kengät jalassa. Kävellessä ajatus kirkastuu ihan oikeasti. Haaveilen edelleen uudesta liikuntaharrastuksesta, kuten joogasta tai pilateksesta. Sitä odotellessa kävelen.

9. Jotkut asiat täytyy vaan tehdä. Se on helpointa, mikäli toiminnoista tekee automaattisia rutiineja. Muutama rutiini aamulla ja illalla, sekä muutama kodinhoidollinen rutiini päivittäin tai viikottain pitää asiat hallittavina. Opettele yksi tai maksimissaan kaksi asiaa kerrallaan, ja toista niin kauan, kunnes et enää jätä asiaa väliin missään olosuhteissa (vaatii yleensä muutaman viikon siinikästä toistoa). Yksittäiset, ei rutiininomaiset tehtävät muistaa, mikäli laittaa ne puhelimeen heti kun tapahtuma on tiedossa (oma puhelimeni muistuttaa aina päivää ja kahta tuntia aiemmin, lisäksi tarkistan kalenterin viikkonäkymän aina silloin tällöin). Olen itse opetellut rutiineja menestyksellä ja ilman, ja jatkan opettelua viisaampana (ahnehtimatta, opetellen mahdollisimman helppoja rutiineja).

10. Kaaos helpottaa kaikin puolin, kun miettii yksinkertaisia vaihtoehtoja eri tilanteisiin. Matkalle lähtö on todella helppoa, kun pakkaa vain vähän matkatavaroita mielellään käsimatkatavaroihin. Matkamuistoiksi sopivat digikuvat, ruokatuliaiset tai vaikkapa edulliset korvakorut (mahtuvat pieneen tilaan). Lahjaksi voi tavaran sijastaa antaa syötävää, elämyksiä (liput leffaan, konserttiin tai jalkapallo-otteluun) tai palveluita (suursiivous, ikkunoiden pesu). Ostosretken sijasta voi lähteä koko perheellä kirjastoon, museoon tai piknik-retkelle.

Kokemukseni mukaan koko prosessi vie aikaa. Kuukausia, jopa vuoden tai kaksi. Realistisesti arvioiden vuodessa voi opetella kunnolla vain kymmenkunta pienehköä rutiinia. Ne, joille järjestyksenpito ja tunnolliset rutiinit ruokavaliossa, liikunnassa ja esimerkiksi siivoamisessa ovat piece of cake, eivät ole todennäköisesti kovin suurta kaaosta nähneetkään. Positiivista on se, että yhden osa-alueen onnistumistulokset motivoivat jatkamaan entistä innokkaammin muillakin osa-alueilla. Hauskaa viikonloppua! Yritän pohtia asioita lähiaikoina erityisesti lapsiperheen näkökulmasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s