Koti
Jätä kommentti

Ajatuksia kotiäitiydestä

Kotiäitiys on perheemme kohdalla ollut elämää helpottava ja yksinkertaistava tekijä, ja olen pitkään harkinnut kirjoittavani kokemuksiani asiasta. Toisaalta, aihe saa joskus ihmisissä esiin kärjistettyjäkin reaktioita, ja akateemisesti koulutettuna, nyt 13 vuotta kotona olleena äitinä olen itsekin niitä kohdannut. Omia ratkaisujani muiden argumentointi ei ole muuttanut enkä tälläkään kirjoituksella kaipaa arvostelua tai kysele hyväksyntää, vaan pyrin lähinnä jakamaan omia kokemuksiani ja kirjaamaan ajatuksiani. Vertaistukimielessä kuulen toki oikein mielelläni myös muiden  kokemuksista.

Pienten lasten kotihoito on Suomessa lähes normi, mutta viimeistään nuorimmaisen lapsen tultua sopivaan päiväkoti-ikään suurin osa äideistä siirtyy takaisin työelämään. Pieni joukko äitejä jää kotiäidiksi vielä lapsen kolmevuotispäivän jälkeen, joku jopa lasten tullessa kouluikään. Oman käsitykseni mukaan vain harva yli kolmevuotiaan äiti jää Suomessa kotiäidiksi vain koska haluaa itse viettää aikaa kotona. Usein pitkäaikaisen kotiäitiyden taustalla on jokin konkreettinen syy, kuten lapsen/lasten erityistarpeet, puolison työn huomattava epäsäännöllisyys, terveydelliset/hyvinvointitekijät tai muut tilannekohtaiset syyt (esimerkiksi maantieteellinen sijainti), joiden vuoksi molempien vanhempien työn ja perhe-elämän yhdistäminen on keskimääräistä hankalampaa.

Meidän perheessämme etenkin perheen erityislapseen liittyvä ohjaus ja avustaminen sekä terapiakäyntien järjestäminen oli usean vuoden ajan niin täyspäiväistä, että sopivan hoitopaikan löytäminen olisi ollut hankalaa ja systeemi koko perheelle raskas. Paras ratkaisu oli toisen vanhemman kotonaolo. Kohdallamme se tarkoitti minua, vaikka miehelläni ja minulla oli vastaava koulutus ja korkeakoulututkinto. Olin itse tehnyt ennen lasten syntymää pätkätöitä tutkimusprojekteissa, miehellä puolestaan oli yritysmaailmassa vakituinen ja paremmin palkattu työ, joka riitti toimentuloomme. Kouluikään tultuaan esikoinen aloitti koulun normaaliluokassa oman avustajan turvin. Jotta järjestely oli mahdollinen, halusin itse hoitaa koulukuljetukset ja iltapäivähoidon, sillä jo perus koulupäivän pituus oli lapselle raskas ja usean eri avustajan sisällyttäminen kasvojentunnistamisvaikeuksista kärsivän lapsen päivään lähes mahdoton ajatus. Oma kotonaoloni onkin vaikuttanut positiivisesti sekä jokaisen yksittäisen perheejäsenen että koko perheemme elämään, ja ollut mielestäni myös yhteiskunnalle kustannustehokkain vaihtoehto (vaikka en itse ole tehnyt palkkatyötä, olen äitinä hoitanut ilman erityistä korvausta tehtävät, joita varten olisi muutoin tarvittu julkisin varoin palkattu avustaja/avustajia).

En itse suunnitellut pitkää kotiäitiyttä. Tulevaisuudessa tapahtuvia perheasioita on yleisesti ottaen hankala suunnitella ja lähes mahdotonta tarkalleen ennustaa. Korkeakoulututkintoa suorittava nainen ei usein vielä tiedä tulevaa perhetilannetta tai mahdollista kotiäitiyttä, eikä näin ollen mietiskele etukäteen vievänsä kenenkään tulevan uraihmisen opiskelupaikkaa tai tuhlaavansa yhteiskunnan varoja.  En suunnitellut edes lapsen hoitovapaata etukäteen, mutta esikoisen ollessa vielä 1-vuotiaana tiivisti syliä ja ympärivuorokautista rintaa kaipaava hoitovapaalle jääminen oli selvää, enkä koskaan harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa. Nuoremmat lapset syntyivät 2-2,5 vuoden välein, ja koska yöheräilyjä jatkui kymmenenkin kertaa yössä monia monia vuosia, kotiäitiys tuntui kaikkien lasten kannalta parhaalta vaihtoehdolta eikä ajatus varhaisista päiväkotiaamuista houkutellut puoleensa. Esikoisen ollessa jo koulussa nuoremmat lapset olivat osa-aikaisesti päiväkodissa, jolloin tein jonkin verran töitä kotoa oman yritykseni nimissä. Tällä hetkellä lapset ovat koululaisia ja olen itse täyspäiväisesti kotona hoitaen esimerkiksi koulukyyditystä.

En ole koskaan ajatellut kotiäitinä eläväni mieheni kustannuksella tai elättämänä. Lapset ovat yhteiset, vastuu heistä yhteinen. Miehen normaali, vaivaton työssäkäynti on mahdollistunut vain yhteistoiminnan ja kotonaoloni ansiosta. Myös tulot, jotka kanavoituvat miehen palkkana, ovat siten yhteiset, ja käytämme niitä yhdessä. Emme ole koskaan riidelleet rahasta, toisaalta tulot riittävät hyvin normaalielämään. Luksustuotteita, kuten vaikkapa kalliita käsilaukkuja, en kaipaa tai tarvitse. Koko ajatus toisen siivellä elämisestä tällaisessa tilanteessa on mielestäni absurdi, ja oma naiskäsitykseni on varsin moderni, vaikka tekemämme ratkaisu näyttääkin perinteiseltä.

On itsestään selvää, että pitkä kotonaolo rapistuttaa ammattitaidon ja koulutuksen. Silloin tällöin kohtaamani kysymys, enkö kaipaa haastavaa tekemistä, saa hymyilemään. Lastenhoidon, kotitöiden ja terapioiden/kuntoutuksen yhdistäminen lasten ollessa pieniä oli haastavampaa kuin mikään, mitä olisin työelämässä tehnyt. Olen varma, että myös mieheni koki noina vuosina illat kotona työpäiviään rankemmiksi. Toisaalta, sain keskittää kaikki ajatukseni siihen mikä mielestäni oli tärkeintä eli lapsiin. Kotitilanteen helpottaessa ja lasten kasvaessa aloin harrastaa kodin ulkopuolisia asioita, ja jokaisen kotiäidin kohdalla varmasti vaihtelee, kuinka paljon/millä tavoin itseään haluaa tai jaksaa kehittää.

Silloin tällöin pahoitan mieleni huomatessani, että kotivuosien vuoksi minut lokeroidaan ihmisten mielissä alempaan kategoriaan kuin työssäkäyvät ihmiset. Huomaan vältteleväni ruuhkabusseja, joissa kiireisistä, pätevän näköisistä ihmisistä huokuu arvovaltaa, jota itselläni ei ole. Heidän sanojaan kuunnellaan, heidän mielipiteitään arvostetaan enemmän kuin omiani. Työssäkäyvällä ihmisellä, kuten opettajalla, lääkärillä tai vaikkapa liikunnanohjaajalla, on aina oma työn mukanaan tuoma identiteetti, joka kotiäidiltä puuttuu (vaikka kotiäiti päivän mittaan tekisi samoja asioita kuin useankin eri ammatin edustajat).

Suurimman osan ajasta nautin elämästäni ja kiireettömyydestä. Esikoinen on nyt reipas matikkaluokkalainen, jonka rankat migreenikohtaukset pysyvät poissa selkeiden aikataulujen ja riittävän ennakoinnin avulla. Alusta alkaen oli selvää, että lapsen ymmärrys on varsin korkea. Ohjeiden noudattamattomuus leikki-ikäisenä ei johtunut siitä, ettei lapsi olisi ohjeita ymmärtänyt vaan siitä, ettei hän halunnut niitä perustelemattomina noudattaa (mikä oli ja on edelleen mielestäni merkki itsenäisestä ajattelusta). Takana on tuhansia ja taas tuhansia hetkiä toistoa ja perustelua. Kuntoutustuokiot kuvakorttien ja sarjakuvatarinoiden avulla ovat muuttuneet keskusteluiksi, joita käydään päivän tapahtumista tai vaikkapa elokuvahahmojen tekemisistä. Tunnen tyytyväisyyttä siitä, että arki sujuu ja koko perheellä on yhteistä aikaa.

En suosittele kotiäitiyttä suoraviivaisesti elämää helpottavana asiana. Monille kotonaolo ei sovi, ja ymmärrän hyvin, ettei se ole kaikille taloudellisesti edes mahdollista. Haluan lähinnä muistuttaa, että joskus lastenhoitotilanteessa äidin tai isän kotiinjääminen, hoitajan palkkaaminen kotiin (esimerkiksi yhdessä tuttavaperheiden kanssa), kolhoosimainen lastenhoito, osa-aikatyö, etätyö tai täysin kotona tehtävä työ voi olla perheen elämää helpottava, työtehoa parantava ja jopa yhteiskuntaa hyödyttävä ratkaisu etenkin kun työn, harrastusten ja kotielämän rajat ovat välillä muutenkin hämärtymässä.

Minimalismiin liittyvät ajatukset sopivat niin sinkuille kuin perheellisille, työssäkäyville ja kotona oleville. Yksineläjä voi luonnollisesti toteuttaa minimalismiaan kuten itse huvittaa, lapsiperheellisen minimalismi sisältää enemmän kompromisseja ja muiden perheenjäsenten huomioonottamista. Kotiäidin on helpompi löytää aikaa kodin karsimiseen, mutta asia toimii myös toiseen suuntaan. Asioiden yksinkertaistaminen on mahdollista ja hyödyllistä kodin lisäksi myös työelämässä.

This entry was posted in: Koti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s