Hyvinvointi
Comments 5

Helppo lista yksinkertaisempaan elämään

Elämää voi yksinkertaistaa muutamalla helpolla tavalla ilman paksuja opaskirjoja. Listasin kolme asiaa, jotka ovat eniten helpottaneet elämääni ja parantaneet hyvinvointiani.

1. Ruokailukertojen harventaminen

Ruokailukertojen harventaminen kahteen-kolmeen kertaan päivässä tekee ruokailusta tietoista ja harkittua ja ainakin omalla kohdallani automaattisesti vähentää makean ja roskaruuan osuutta ruokavaliossa. Opettelin uuden ruokailurytmin laittamalla puhelimen muistuttamaan ruokailusta kolme kertaa päivässä, ja valitsin ajat niin, että ne sopivat päivärytmiini helposti. En ole silti mielestäni kovin tiukka ruuan suhteen, ja olen vakuuttunut esimerkiksi suklaan ja punaviinilasillisen terveyshyödyistä.

2. Päivittäinen kävely

Kävely on helpoin liikuntavaihtoehto, joten siitä on vaivatonta tehdä säännöllinen tapa. Ulkoilu vaikuttaa positiivisesti unenlaatuun ja nukahtamiseen ja saa ajatukset kulkemaan sujuvasti. Selkeä laihtuminen vaatisi laskelmoidumpaa liikuntaa, mutta päivittäinen kävely auttaa painonhallinnassa ja pienentää kynnystä kokeilla muitakin liikuntalajeja.

3. Ostamisen vähentäminen ja päivittäinen ylimääräisen tavaran karsiminen kotona

Välttelen kaupoissa, ostoskeskuksissa ja nettikaupoissa kiertelyä. Tuntuu mukavalta ja kevyeltä huomata, ettei ole tarvetta hankkia mitään uutta. Aiemmin runsas lehtien ja blogien lukeminen loi monenlaista kuvitteellista tarvetta. Hankin välillä uusia juttuja, mutta yritän harkita ostokset tarkkaan, jotta voin nauttia niistä hyvällä omatunnolla. Yritän välttää liian tunteellista suhtautumista mihinkään esineeseen, sillä tuntuu kohtuuttomalta surra minkään esineen rikkoutumista tai katoamista.

5 Comments

  1. Paljon ei tosiaankaan tarvitse, että elämä yksinkertaistuu. Samansuuntaisia juttuja olen tehnyt minäkin, vähän erilaisin yksityiskohdin. Hyvästä ja terveellisestä ruuasta nauttiminen, itselle sopivaa ja mieluista liikuntaa, tarpeeksi unta oikeaan aikaan ja sisääntulevan ja sisälläolevan tavaran karsiminen – siinäpä ne tärkeät.

    Tilatyhjiötä en halua täyttää millään, tosin tyhjiä hyllyjä olen ihmetellyt, niitä on tosiaankin tullut enemmän kuin tajusinkaan. Väljemmistä kaapeista on helpompi ottaa tavaroita, mutta tyhjät avohyllyt ovat rumia ja turhia. Tyhjät tasot ovat kauniita, mutta hyllyjä täytyy ehkä jossain vaiheessa vähentää. Onko mitään järkeä omistaa puolityhjää säilytyshuonekalua? Turhalta tekemiseltä vapautunut aika on ihanaa, silloin voi tehdä juuri sitä mitä elämässään haluaakin tehdä!

    • Hei! Samaa mieltä noista tyhjistä tiloista! Kiva kun kaapeissa tilaa ja pinnoilla tyhjyyttä, toisaalta vähien tavaroiden esteettinen asettelu avohyllyille on hieman haastavaakin (eli parasta kun hyllypintaa ei ole liikaa). Kirjoitinkin juuri uudessa postauksessa lisääntyneen ajan käyttämisestä. Ehdottomasti jotain sellaista mitä haluaakin tehdä🙂

  2. neidonhiuspuu says

    Hei, jäin miettimään tuota :” tunneperäistä suhtautumista esineisiin”-juttua. Itse olen kokenut, että kaikki esineet, joihin minulla on jonkinlainen tunnesuhde tulevat hoidetuksi huolellisemmin ja ovat käytössä paremmin, kuin sellaiset joihin ei suhdetta ole. Käyttötavaroillakin voi olla symboliarvoa ”tämän hankin silloin kun tajusin että…” , tai esim. villatakkiin kutoo sen ajan ajatuksia kun sitä tekee tai käyttää jne. Annan mennä esineiden, jotka ovat minulle samantekeviä, vaikka saattaisivat olla jokseenkin hyödyllisiäkin. Omalla kohdallani olen todennut tämän käytännön hyväksi. Jos jokin esine hajoaa tai särkyy tai katoaa, otan sen kuitenkin yleensä aika kevyesti, koska sehän on vain tavara.

    • Olen samaa mieltä siitä, että harkittu, ajalla valittu tai jopa itse tehty esine on käytössä huolellisemmin hoidettu. Vastaavasti nautin siitäkin, että voin käyttää jotain joka muistuttaa esimerkiksi ihanasta matkasta (eli saatan itsekin hankkia jotain matkalta, mutta toisaalta haluan sen olevan jotain mitä oikeasti käytän tai olen pitkään halunnut ja harkinnut). Mielessäni on edelleen häälahjaksi saadut lasit, joista toinen meni rikki ja jonka rikkoutumista itkin (oikeasti itkin) lohduttomana, siihen sisältyi niin paljon tunnetta. Jatkossa en todellakaan halua kiintyä mihinkään tavaraan vastaavasti. Kiitos lukemisesta!🙂

  3. Päivi says

    Tuo lasin itkeminen kolahti. Itse itkin, kun minulle päätynyt isovanhempieni häälahjaksi saaman kolmitassuinen lasinen tarjoiluvati hajosi. Mies oli siirtänyt sen alle kaksivuotiaalta lapselta turvaan ruokapöydältä hellalle ja oli sitten ajatuksissaan pannut vahingossa väärän levyn päälle. Tuo ihana lasilautanen halkesi ja minä itkin. Toisaalta käytin tuota lasista tarjoiluvatia ainoastaan kahdesti, kummankin lapseni ristiäisissä. Sen jälkeen ei mikään astia ole saanut minua niin tunteelliseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s