Hyvinvointi
Comments 5

Negatiivisten tunnetilojen siirtyminen

Onnellisuus lähtee omasta itsestä, eikö niin? Aika usein erilaisissa onnellisuutta ja hyvinvointia käsittelevissä artikkeleissa ja postauksissa pohditaan, kuinka oma onnellisuus ei ole tai ei pitäisi olla riippuvainen toisen ihmisen teoista. Onnellisuus lähtee sisältä päin; voimme itse valita, kuinka suhtaudumme toisten ihmisten sanoihin tai tekoihin ja kaikkeen ympäriltä tulevaan. Entä jos ympärillämme (ei välttämättä edes lähiympäristössä) olevat mielialat ja tunnetilat ikään kuin tarttuvat ja vaikuttavat omaankin mielialaamme, vaikka yrittäisimme olla järkeviä ja keskittyisimme suojautumaan niiltä? Omalla kohdallani en oikeastaan puhu lähipiirini ihmisistä. Näen päivittäin vain vähän ihmisiä. Mieheni on hyvinkin positiivinen mielialoissaan (hän mieluiten keskittyy näkemään asiat positiivisessa valossa), ja lasten mielialojenhan kuuluukin vaikuttaa äidin mielialaan. Puhun tunnetiloista, jotka välittyvät uutisista, kirjoista, elokuvista sekä sosiaalisesta mediasta (ylipäätänsä kaikki netin kautta kulkeutuva).

Olen erityisen herkkä eläimiin kohdistuvalle pahalle, se koskettaa itseäni enemmän kuin ihmisiin kohdistuva paha, ja esimerkiksi katukoiriin kohdistuva julmuus tuntuu tällä hetkellä lähes ylivoimaisen vaikealta kestää. Näin syyskuussa pohdin huolissani, kuinka pikkukanit selviytyvät talven yli. Ihmiset suojaavat pihojensa pensaita, ja samaan aikaan mietin aivan vakavissani, mitä syötäviä kasveja olisin voinut kaneille kasvattaa. Väkivaltaiset elokuvat tuntuvat luonnollisesti pahalle, ja olen aina vältellyt niitä. Pahinta oli, kun vahingossa vein 15-vuotiaan poikani katsomaan väkivaltaista elokuvaa. Itkin läpi elokuvan, sillä koin aiheuttavani lapselleni suoraa väkivaltaa elokuvan väkivallan kautta.  Poika on järkevä eikä mitenkään erityisen herkkä. Hän on lukenut vuosia aikuistenkin kirjoja ja kertoi jälkikäteen pitäneensä elokuvaa liian väkivaltaisena, mutta ei vaikuttanut tavallani traumatisoituneelta ja sanoi keskittyneensä juoneen. Väkivalta ei ole elokuvien ainoa ongelma. Myös muut traagiset aiheet vaikuttavat mielialaani kuukausia. Jopa konserteissa keskityn artistin mielialaan lähes yhtä paljon kuin esitykseen, ja huomaan pienetkin poikkeamat ja stressieleet.

Tiedostan asian, joten suojelen tseäni joiltakin vakavilta uutisilta, traagisilta tai väkivaltaisilta elokuvilta, masentavilta kirjoilta ja muilta asioilta, jotka saattaisivat vaikuttaa mielialaani liikaa. Tuntuu väärältä suojautua pahoilta uutisilta. Vääryys ja julmuus eivät poistu sillä että ihmiset sulkevat silmänsä ja yrittävät olla näkemättä asioita. Toisaalta, oma toimintakykyni kärsii, mikäli en suojaudu tietyiltä asioilta, ja mielialani saattaa vaikuttaa jopa lähipiiriini. En masennu asioista, mutta surulliset asiat, vääryydet ja julmuudet valtaavat mielialastani joskus kohtuuttoman suuren osan. Mielestäni olisi hyödyllisempää suhtautua asioihin neutraalisti (jolloin esimerkiksi vääryyksiin tai pahuuteen voisi reagoida rationaalisesti). Onnellisuus, positiivinen asenne ja suhtautumisemme ihmisiin tai tapahtumiin ovat valintoja. Kuinka toimia silloin, kun tunnetilat siirtyvät ja vaikuttavat mielialaan, vaikka yritämme asialta tietoisesti välttyä?  Netistä löytyy hakemalla paljonkin asiaan liittyviä sivuja ja artikkeleita (käyttämällä hakusanoina esimerkiksi high sensitive, emotionally sensitive, absorbing other people’s emotions), joita silloin tällöin lueskelen. Osa näistä artikkeleista sisältää järkeviä ja kokeilun arvoisia neuvoja, osasta tulee epämääräisen henkinen vaikutelma. Linkittelen aiheesta myöhemmin lisää.

5 Comments

  1. Vähän sama juttu mullakin. Yhteen aikaan kun olin erityisen herkillä, kaupassa käynti oli vaikeaa, koska iltapäivälehtien lööppejä oli vaikea olla näkemättä, ja välissä niissä oli todella hirveitä juttuja. Sellaiset lööpit jäivät pyörimään mielessä ja laskivat mielialaa. Nykyään ei onneksi ole samanlainen tilanne, mutta esim. joillakin nettisivuilla pitää tietoisesti olla katsomatta sinne nurkkaan, jossa punakeltaiset tekstit revittelee tragedioita ja kärsimystä.

  2. Auli says

    Taidan olla aika kyyninen tai kovettanut itseani, mutta harvemmin koen pitkaaikaista auhdistuneisuutta tai surua maailman menoista. Tietenkin joku asia, esimerkiksi talla hetkella Syyrian tilanne tai paikallisen loytoelainkodin kohtalo, kohottaa tunteita, mutta en henkilokohtaisesti nae mitaan syyta miksi jaisin itse murehtimaan loputtomasti jotain tilannetta mihin en voi vaikuttaa mitenkaan (Syyria) vaan mieluummin keskitan energiani niihin mihin voin vaikuttaa (loytoelainkoti: vapaaehtoisena tyoskenteleminen tai rahalahjoitus).

    Elokuviin, musiikkiin ja kirjoihin elaydyn taysin ja itken, nauran, rakastan tai inhotun katsomishetkella ja hieman sen jalkeen, mutta sitten onkin matka kohti uusia kokemuksia. Koen, etta valitsen taisteluni eli en lahde kantamaan harteillani kaiken maailman murheita vaan keskityn enemman niihin joihin voin vaikuttaakin jotenkin. Muuten tulisin hulluksi!

  3. Niina says

    Joskus mietin olenko huono ihminen kun nähdessäni kärsimystä tv:stä (ihmisten tai eläinten) yksinkertaisesti vaihdan kanavaa? Perustelen sitä itselleni, ettei oma paha mieleni poista eläinten tai ihmisten tuskaa. Kirjat ja elokuvat eivät niinkään minua kosketa, koska luen paljon fiktiota.

  4. Kiitos hienosta kirjoituksesta! Olen miettinyt samoja asioita viime aikoina. Erityisesti pahoitan mieleni ihmisten tahallisesta halusta loukata toisia ja mässäillä toisten onnettomuuksilla sekä tahallisesta väärän tiedon tai puolitotuuksien levittämisestä tarkoituksena vahingoittaa ja haavoittaa muita.
    En katso televisiota oikeastaan enää lainkaan, enkä lue edes sanomalehtiä. Ehkä surullisin olen siitä, etten ’uskalla’ lukea edes uusia kirjoja, koska olen pettynyt voimakkaasti viime aikoina muutamaan.

    Pidän myös itseäni perusonnellisena ja positiivisena ihmisenä, ja olenkin miettinyt sitä, miksi ’annan’ muiden ihmisten tahallisen ilkeyden vaikuttaa omaan henkiseen tasapainooni, koska kyseessä ovat ihmiset, joita en henkilökohtaisesti tunne ja joiden kanssa en ole henkilökohtaisesti tekemisissä.

    Ja onko väärin, että elän mieluummin ’kuplassa’ kuin otan riskin että pahoitan mieleni pitkäksi aikaa..

    Kiitos hakusanoista, joilla voisi löytää enemmän tietoa asiasta.

  5. Heippa! Vasta löysin blogiisi, ja heti kiinnostuneena kyselen, että mitä blogeja sinä luet? Eli blogisuosituspostaus olisi ihana, tämä aihepiiri on mitä kiintoisin🙂 ja kiitos myös tästä blogista, olen jo saanut monta hyvää vinkkiä ja ideaa oman kaaoksen taltuttamiseksi…!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s