Vaatevarasto
Comments 5

Oman tyylin löytäminen

Oman tyylin löytäminen oli yksi henkilökohtaiseen manifestiini sisältyvistä kohdista. Olen aina ajatellut, että tyyli lähtee sisältä käsin. Että kysymys ei ole niinkään siitä millaisia vaatteita käyttää, vaan siitä kuinka ja millaisella asenteella vaatteensa kantaa ja kuinka niitä yhdistelee korostaakseen hyviä puoliaan. Olen kuitenkin aina liittänyt tyylin jollain tapaa ulkoiseen olemukseen, ja tyylin löytäminen on ollut itselleni vaikeaa, useastakin eri syystä.

En ole ensinnäkään koskaan löytänyt ulkonäöstäni hyviä puolia, ja se on ollut turhauttavaa. Ei väliä miten kauan peiliin tuijottelen, en löydä mitään korostettavaa. Ei pitkiä sääriä, heleää ihoa, kaunista hymyä tai upeita hiuksia. Mikään vaate ei ole koskaan näyttänyt ylläni erikoisen hyvältä, joten olen aina pukeutunut mahdollisimman mukavasti ja rennosti. Näin oloni on hyvä, näytinpä miltä hyvänsä. Tyylikokeiluja on hidastanut myös epäkiinnostunut asenteeni vaatteisiin ja vaateostoksiin. Keksin tältä istumalta ainakin sata hauskempaa asiaa kuin vaatteiden sovittaminen tai erityisesti itselleni sopivien vaatteiden etsiminen kaupoista. Kauniisti stailattuja vaatekuvia jaksan katsella, mutta se ei toisaalta vaikuta omaan ulkonäkööni millään muotoa.

Sainkin huomattavan ahaa-elämyksen törmätessani tähän kirjaan ja oman ”style statementin” muodostamiseen. Kysymyshän ei olekaan pelkästään siitä, mitä vaatteita valitsen tai edes kuinka ne kannan ja millä asenteella eikä siitäkään, kuinka asun tai sisustan kotini. Oma tyyli näkyy ihan kaikessa mitä teen. Siinä millainen olen äitinä, kuinka teen työtä, mitä harrastan, kuinka kommunikoin toisten ihmisten kanssa, kuinka hoidan kuntoani tai matkustan. Oma tyyli voi tulla esille ihan kaikessa.

Mainitsemani kirja on vuosia vanha ja ehkä monille tuttu, ja aiheen tiimoilta löytyy erilaisia tyylitunnustuksia ja jopa blogeja. En ollut kirjaa kuitenkaan lukenut, sillä tyyli/vaatteet ei ole ollut päällimmäisiä asioita mielessäni enkä ole jaksanut varsinaisesti paneutua oman tyylin etsimiseen. Olen kuitenkin aina haaveillut löytäväni konkreettisesti määriteltävän, yhtenäisen tyylin, joka auttaisi välttymään harha-askelilta esimerkiksi vaateostoksilla.

Ostin kirjan Kindle-versiona ja lukaisin sen pikaisesti läpi. Kirja ei ole sellainen, jonka haluaisin hyllyyni lojumaan tai edes kirja, jonka jaksaisin lukea sana sanalta, ja muiden ihmisten kommentit kirjastat tuntuvat kulkevan laidasta laitaan. Itse sain kirjasta kuitenkin hienon oivalluksen ja sisäistin jotain, mitä olen toki aina tiennyt mutten ehkä aivan täysin ymmärtänyt. Määrittelin myös itselleni ”style statementin” (millä tätä tyylilauseketta nyt voikaan suomeksi kutsua), ja sen myötä ajatukseni ja oma suhtautumiseni useaankin asiaan alkoivatkin vaikuttaa ihan loogisilta.

Kirjan perusajatus on 80-20 sääntö, ja sen mukaan oma tyylilausunto määritellään kahdella sanalla. Ensimmäinen sana kuvaa sitä millaisia olemme perusolemukseltamme ja luonteeltamme. Se on omin itsemme yhdellä, sitä parhaiten kuvaavalla sanalla määriteltynä (”your fundamental nature”). Toinen sana antaa puolestaan olemuksellemme särmää ja luonnetta (”your creative edge”). Ajatuksena on, että tämä kaikki jo löytyy itsessämme, ja kun määrittelemme tyylimme sanoilla, voimme antaa sen tulla selkeämmin esille elämän eri osa-alueilla. Kirja antaa esimerkkejä erilaisista sanayhdistelmistä ja esittelee ihmisiä niiden takana, mutta omia sanoja/statementia ei tarvitse ottaa annetuilta listoilta, ja jokainen saa siis päättää itse, millä sanoilla haluaa itseään kuvata. Statementin on joka tapauksessa tarkoitus tuoda esiin positiivinen puolemme eikä sen suhteen tarvitse olla turhan vaatimaton tai vähättelevä.

Kuinka sitten löytää nuo kaksi itseään kuvaavaa sanaa. Aluksi ajattelin, että ensimmäinen itseäni kuvaava sana olisi luonnollisesti simple tai simplified. Ihan kuin itsestäänselvyytenä. Toinen sana olisi ehkä jotain leikkisää, sillä en halua ottaa asioita liian vakavasti. Kokeilemani sanat eivät kuitenkaan tuntuneet oikeilta. Eivät sitten millään. Kaikki noiden sanojen ja niiden synonyymien avulla löytämäni kuvat ja mielikuvat olivat liian kurinalaisia, liian tylsiä, liian värikkäitä tai väärän värisiä. En ole lainkaan kurinalainen vaan esimerkiksi vähentämiseni perustuu siihen, että haluan sen avulla elää rennosti ja huolettomasti. Kysyin mieheltä neuvoa. Hänen mielestään ensimmäisen sanani viittaisi jollain tapaa mukavuudenhaluuni ja toinen tempperamenttisuuteeni. Tuollaista en ollut tullut ajatelleeksikaan. Sanojen valinta tuntuikin kohtalaisen vaikealta!

Alkoi olla ilmiselvää, että perusolemukseni on huoleton. Relaxed. Toisaalta janoan uusia seikkailuja ja vaihtelua. Haluan, että koko elämä on yhtä seikkailua. Adventure. Etsin sanoilla löytyviä kuvia ja linkkejä, ja löysinkin heti oman värimaailmani ja lempiasiani! Kokosin albumin Pinterestiin. Asiassa on vielä miettimistä. Toistaiseksi albumissa on tasan kaksi vaatekuvaa ja huoleton seikkailija sisälläni pukeutuu rähjäfarkkuihin, unelmoi matkustamisesta ja viettää aikaa koiransa kanssa. Kirjan mukaan oma tyyli ulottuu ihmissuhteisiin, sosiaaliseen elämään ja  esimerkiksi ruuanvalmistukseen – hiuksista ja meikkityylistä puhumattakaan.

Kysymys on puoliksi hauskasta ajatusleikistä. Näitä asioitahan mietitään ihan vaan huvin vuoksi. Toisaalta, miksei ihan vakavasti ottaenkin saisi olla mitä on sen sijaan että yrittää vuosi toisensa jälkeen luoda tai keksiä itselleen tyylin, joka ei oikeasti ole osa omaa itseään ja käyttää turhaan rahaa vaatteisiin, jotka jäävät kaappiin pölyttymään (koska niitä ei tee mieli oikeasti käyttää ja koska ne tuli hankittua mielikuvituspersoonalle, joka tekee eri asioita mitä itse oikeasti tekee). Farkut ovat paras asuste asioihin, joita jatkuvasti arjessa teen: lasten ja koiran kanssa löhöämiseen, ulkoiluun, keittiössä sotkemiseen ja lentokentän lattioilla nukkumiseen (noita kaikkia asioita teen aika paljonkin).

On ollut ihan mukava miettiä kevyitä aiheita. Seuraavana on mielessä konkreettisemmat asiat: vaatehuollon uudistaminen (lähtien pesukoneen hankinnasta yms), lasten omatoimisuus ja tavaranmäärän luonnollinen vähentyminen lasten kasvaessa sekä perhematka pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Viimeisimmästä tulossa ensikokeilu tällä viikolla!

5 Comments

  1. Tämähän oli loistava vinkki! Olen itse pyörinyt tuskastuneena vaatekaupoissa, kun mikään ei tunnu miltään. Lasten syntymän jälkeen tyylini on ollut vähän hakusissa, mutta tämä avainsanojen määritteleminen oli hyvä keino, ne nimittäin tulivat heti mieleen! Kiitos vinkistä🙂

  2. Minäkin kiitän! Sain tekstistäsi jonkin asteisen ahaa-elämyksen ja tarkastellessani pinterestin salaista mood boardiani tajusin selkeästi, että tyylissäni on kuin onkin olemassa punainen lanka🙂

  3. Olen samaa mieltä siinä, että oma tyyli on jotain mikä tulee esiin muuallakin kuin siinä mitä vaatteita ostaa. Mielestäni tyyli on enemmänkin sitä, kuinka määrittää itsensä tiettyjen ulkoa määrättyjen raamien sisällä, olematta liian standardi tai ylittämättä veteen piirrettyjä sopivuuden viivoja.
    Nuo tyyliä määrittävät sanatkin muuttuvat riippuen siitä ympäristöstä ja tilanteesta, jossa omaa tyyliä haluaa määrittää. Sitten sitä taas onkin monen tyyliaatteen riepoteltavana…

  4. Oili Jörgensen says

    Kiitos tästä kivasta jutusta ja asiaan perehtymisestä. Sain hyviä vinkkejä ja vahvistuksia omille mielihaluilleni/päämäärilleni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s