Hyvinvointi, Yksinkertaistaminen
Comment 1

Tavat, tottumukset, uskon voima

Iloitsin jo aiemmin, kuinka hyödyllistä oli kirjoittaa niin sanottu ”manifesti”, jossa voi listata omat, jatkuvasti noudatettavat elämänohjeensa. Kirjoitin siis minä- ja preesens-muodoissa asiat, joihin olin aiemmin etäisesti pyrkinyt. Kirjoitin jokaisen lauseen uskoen vahvasti, että lause pitää paikkansa ja että tulen toimimaan sen mukaisesti. Huomasin, että on merkittävästi eri asia, miellänkö haluamani asian olevan parhaillaan tapahtumassa juuri itselleni vai ajattelenko kyseistä asiaa kaukaisena, mahdollisesti jopa tavoittamattomissa olevana, haaveena. Lähdenkö lenkille nyt (koska olen henkilö, joka tekee päivittäin asioita terveytensä eteen) vai toivonko vain eläväni terveellisesti joskus tulevaisuudessa.

Kirjoitin siis 10 lausetta, joilla listasin millainen olen ollessani tavoitteideni mukainen. Ajattelin hyvin pontevasti olevani niin vahvasti matkalla kohti listaamiani asioita, että saatan rehellisesti kirjoittaa kaiken tapahtuvan jo tässä hetkessä. Aluksi luin lauseita päivittäin, myöhemmin olen kertaillut niitä aina kun ne tulevat mieleen. Ja mitä voin sanoa. Kotona on edelleenkin rästitöitä ja itse syön – edelleen – aina silloin tällöin Nutellaa suoraan purkista. Olen kuitenkin lähempänä kuvailemiani lauseita kuin koskaan aiemmin.

Lausesysteemini, johon sain idean lukiessani manifestoinnista, on toiminut ällistyttävän hyvin. Voin lämpimästi suositella sitä kaikille. Toimin useissa tilanteissa haluamallani tavalla jo nyt sen sijaan että ainoastaan suunnittelisin toimivani kyseisellä tavalla joskus tulevaisuudessa. Ehkäpä menetelmä toimiikin parhaiten juuri kaltaisillani henkilöillä, jotka tykkäävät suunnitella mutta kokevat vaikeaksi tarttua toimeen. Huomasin, että vain vilpitön uskominen omaan onnistumiseen auttaa muuttamaan ajatukset toiminnaksi.

Luin joululomalla Charles Duhiggin menestyskirjan Tapojen voima. Kirja käsittelee erilaisten tapojen ja tottumusten hyödyntämistä ja ymmärtämistä niin arjessa kuin liike-elämässäkin. Kirja on nopealukuista ja viihdyttävää tekstiä. Sen peruspäätelmät ovat monelle tuttuja tai ainakin helposti järkeiltävissä, mutta lukuisista esimerkeistä suurin osa oli itselleni uusia, ja minusta kirja oli varsin mielenkiintoinen.

Duhiggin mukaan rutiinit laukeavat ärsykkeestä ja niitä seuraa aina palkinto. Tapojaan muuttaakseen vanhan rutiinin tilalle on keksittävä uusi, vaihtoehtoinen rutiini. Onnistumisen kannalta on tärkeintä uskoa – ei välttämättä jumalaan vaan esimerkiksi omaan itseensä ja onnistumiseensa – ja tuloksia parantaa ryhmä, vaikka siinä olisi vain kaksikin jäsentä. Kirjassa käsiteltiin myös esimerkkejä, joissa yksi pieni muutos oli saanut henkilössä aikaan kokonaisen muutosten vyöryn. Oman lausesysteemini perusteella yhdyn kaikkiin kirjan päätelmiin. Elämäntapamuutos on mahdollista tehdä, kunhan asiaan uskoo tarpeeksi. Itselläni esimerkiksi kuntoilua on helpottanut myös tekeminen yhdessä miehen kanssa (ryhmä). Pieni muutos saa myös jotenkin automaattisesti seurakseen muita. Viikot, jolloin kuntoilen tavoitteideni mukaisesti, ovat yllättäen tehokkaita myös monessa muussa suhteessa.

Jokin aika sitten luin kampaajalla naistenlehtiartikkelin, jonka kirjoittaja oli lumoutunut manifestoinnista ja kouluttautunut sittemmin elämäntapavalmentajaksi tutustuen samalla useisiin kohtalotovereihin (valitettavasti en pannut merkille, mikä lehti oli kyseessä). Kirjoittajan kokemukset eivät olleet hyviä. Useampikin asiaan hurahtanut henkilö oli jättänyt aiemman työpaikkansa vain todetakseen, että uusi valmennusura ei käynnistykään odotetulla tavalla. Artikkelin kirjoittaja kutsui manifestointi-ajattelua uskonnoksi ja piti koko ajatustapaa vaarallisena, koska se saa ihmiset ryntäämään suuriinkin muutoksiin ilman tarpeeksi huolellista ja realistista suunnittelua.

En ollut edes ajatellut, että ihmiset toimivat näin epäkäytännöllisesti. Uskon vahvasti, että mikä tahansa on mahdollista. Maalaisjärkeni kuitenkin kertoo, että uutta (mitä tahansa) työuraa on vaikea luoda tyhjästä. Se on yksi monista syistä, miksi olen jatkanut pitkää kotiäitiyttäni. Tiedän myös kokemuksesta, että yksityisyrittäjän työpäivä on pitkä ja työnkuva laaja ja niiden puitteissa joutuu tekemään paljon sellaistakin, mikä ei ole aina itsestä kivaa.

Olen kuullut tarinoita, joissa manifestoidaan suuria määriä rahaakin. Omaan listaani pyrin kuitenkin kirjoittamaan lauseita, joiden toteutumiseen vaikutan selkeästi aivan itse. Manifestillani motivoin itseäni toimimaan ja tekemään asioita, joita olen aiemmin pitänyt ajattelun tasolla tai tehnyt vain epäsäännöllisesti. Asioita, joiden tekemistä usein vitkutan tai joita teen epämääräisesti ilman selkeyttä tai kunnollista päämäärää. Asioita, joita haluaisin tehdä, mutta jotka tuntuvat työläiltä tai liian vaikeilta. Päättäväisesti siis hoen, että jaksan, viitsin ja osaan, vähintäänkin opettelen. Ja kyllä, kun oikein kovasti uskon asiaan, niin maailmakin näyttää tulevan vastaan ja tarjoaa uusia mahdollisuuksia.

Esimerkkinä kielen opetteluni, joka ei millään päässyt takkuista alkua pitemmälle. Kun totesin olevani ”henkilö, joka opettelee ja oppii uusia asioita”, jouduin pakostakin miettimään vaihtoehtoja osoittamaan väitettäni todeksi. Olin aiemmin pitänyt yksityistunteja aivan liian kalliina vaihtoehtona. Sitten muistin, että tuttavapiiriini kuuluu italialainen kieltenopettaja. Rohkaistuin kysymään asiasta, ja sovimme kaksi kertaa viikossa tapahtuvat skype-tunnit. Olen toistaiseksi niin aloittelija, että tunneista ei ole hänelle kovasti vaivaa, joten hinta on varsin kohtuullinen. Itselleni on huikean paljon helpompaa opiskella kieltä pätevän opettajan ohjaamana, ja koska tunnit ovat maksullisia, ei tulisi mieleenikään mennä niille valmistautumatta. Oikein odotan näitä myöhäisillan tuntejani.

Duhiggin kirja myös muistutti, kuinka järkyttävän helposti kuluttajien tapoihin ja tottumuksiin voi markkinointikikoilla vaikuttaa. Tässä kohtaa suomalainen kulttuuri poikkeaa onneksi merkittävästi amerikkalaisesta. On vaikea uskoa, että suomalaista kuluttajaa saisi lisäämään ostamista tunkemalla postiluukusta tilastollisilla menetelmillä tarkkaan valittuja alennuskuponkeja. Missä mittakaavassa suomalainen kuluttaja edes lukee mainospostia? Itse olen lapulla kieltänyt mainosten jakamisen, ja mikäli niitä nimen kera tungetaan postilaatikkoon, siirrän ne suoraan paperinkeräykseen.

1 kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s