Vaatevarasto, Yksinkertaistaminen
Comments 6

Vaatekaapista ja raivaamisesta

Luin eilen uuden postauksen Project 333 -blogin sivulta, ja aiheena oli pienen perusvaatevaraston (33 vaatetta täyttämään 3 kuukauden vaatimukset) kasaaminen periaatteella, että jokainen vaatekappale käsitellään yksitellen ja valitaan sillä perusteella, että vaate suorastaan säteilee iloa ja saa luonnollisesti käyttäjänsä näyttämään hyvältä.

Idea oli Marie Kondon uudesta kirjasta The Life-Changing Magic of Tidying, jonka ajatuksena on raivata koti niin, että jokainen esine tuottaa iloa ja hyötyä. Tämähän on perusajatus kaiken raivaamisen taustalla. Hankkiudutaan eroon ylimääräisestä ja vältetään turhan tavaran ostamista, jotta kotona olisi vain asioita, joita vilpittömästi arvostamme. Siinä mielessä kirjassa – itselläni on Kindle-versio – ei ollut minusta varsinaisesti mitään uutta, mutta pidin siitä sen selkeyden ja innostavan asenteen vuoksi.

Olen aina toivonut, että osaisin pukeutua tyylikkäästi ja persoonallisesti. Ongelmani on kuitenkin ollut kiinnostuksen ja harkinnan puute. En ole yksinkertaisesti viitsinyt tai jaksanut paneutua pukeutumiseen riittävästi, en yksittäisiin vaatekappaleisiin pitkän aikavälin tyylistä puhumattakaan.

Minimalistista vaatekaappia muodostessani olenkin aina pitänyt taustalla tavoitetta, että joskus vaatevarastoni on niin kompakti ja harkittu, että kaikki sen vaatekappaleet ovat huolellisesti valittuja ja rakkaita. Vain rajaamalla vaatevaraston pieneksi pystyn antamaan sille tarpeeksi ajatusta ja aikaa ja valitsemaan kaiken mieluisaksi ottaen samalla huomioon materiaalit, mukavuuden, kestävyyden, ekologisuuden ja muut mielestäni tärkeä asiat.

Kysymys ei ole siis pelkästään siitä, että tavaraa on vähän, jolloin esimerkiksi koti on helposti siivottava vaan myös siitä, että tuo hallinnassa oleva tavaramäärä on mieluinen. Jokainen vaatekaapin osa tuottaa iloa ja hyötyä. Hyllyssä olevat kirjat ovat sellaisia, että joku perheenjäsen odottaa niiden lukemista (joko ensimmäistä tai lukuista kertaa) tai voin niitä vieraalle lämpimästi suositella. Kaikki astiat ovat sellaisia, että otan ne ilolla pöytään. Jotain esinettä en ehkä käytä koskaan, mutta se on rakas ja tärkeä osa perheen historiaa. Niin tärkeä, että olen sen halunnut säilyttää.

Tässä kohtaa herää kysymys, millä aikavälillä esimerkiksi vaatevaraston voi muuttaa täysin mieluisaksi. Huomasin, että Paikka kaikelle -blogissa pohdittiin juuri samaa asiaa ja käsiteltiin samaista Marie Kondon kirjaa. Entä jos kodissa on vain yksi kappale jotain tiettyä hyötytavaraa, ja siitä ei tarkemmin ajatellen pidäkään. Tavara laitetaan roskiin ja ollaan ilman sitä kunnes saadaan hankittua uusi, iloa sykähtelevä esine?

En ole itse käsitellyt tätä puolta asiasta kovinkaan paljoa. Olen aina pitänyt oletusarvona, että suomenkielistä blogia lukevalla lukijalla on kanssani samansuuntainen arvomaailma. Vaikka pidän vähästä tavarasta ja raivaan joskus aika rankallakin kädellä, en heitä hyötytavaraa roskiin. Raivattavalle tavaralle on löydettävä järkevä kierrätysmenetelmä. En myöskään raivaa esineitä, joista on minulle selkeää, jopa päivittäistä hyötyä, vaikken niitä suoranaisesti kaikilta osin rakastaisikaan.

Otan esimerkkinä valtavan suuren, möhkälemäisen ja räikeän sinisen Tupperware-salaattilinkoni. Se on sekä ruma että epäkäytännöllinen säilyttää ja pestä. Myönnän, että olen katsastellut sille vaihtoehtoja vuosien varrella. Kerran bongasin keittiötarvikeliikkeessä pienen, valkoisen ja luultavasti ihan laadukkaankin salaattilingon. Sisustusliikkeen turkoosi vaihtoehto näytti puolestaan heppoiselta mutta ah, niin käsittämättömän somalta.

Ämpärin kokoinen Tupperware-linko ei kuitenkaan lähde taloudestamme mihinkään suuntaan. Sille on varattu puolet jääkaapistamme. Saan sen avulla lingottua kerralla koko sunnuntailounaan salaatin. Arkena pesen sen täyteen ja poimin tuoreena pysyneitä, pestyjä salaatinlehtiä leipien väliin pitkin viikkoa. Olen lingonnut vempainta kaikin voimin ainakin seitsemän vuotta ja silti mikään osa ei jää käteen. Tuo muovimöhkäle on kestävä kuin mikä.

Oma ajatukseni siis on, että tavara saattaa tuottaa iloa ihan vaan täyttämällä tehtävänsä. On ihanteellista, jos jokainen esine on sekä toimiva että kaunis, mutta tätä puolta kannattaa toteuttaa ensisijaisesti niin, että hankkii uutta vain tarkkaan harkiten. Laitan kiertoon tavaraa, jota en lainkaan tarvitse tai käytä. Kuitenkin ajatus siitä, että laittaisin hetken mielijohteesta pois täysin toimivaa käyttötavaraa vain hankkiakseni tilalle jotain uutta, on minusta tuhlailevaa sekä rahaa että luontoa ajatellen. Vaihtoon menevät esineet korvaan vain harkitusti ja ajan kuluessa (toivottavasti täysin mieluisilla vaihtoehdoilla).

Olen monessa asiassa Marie Kondon kanssa samaa mieltä. 33 vaatekappaleen valitseminen on hauska leikki, mutta itse en jaksa tehdä sitä kolmen kuukauden välein. Olen siirtynyt systeemiin, jossa vaatekaapin sisältö on aina sama sesongista huolimatta, ja se on minusta yksinkertaisinta. Toki vaatekaapissani on esimerkiksi shortsit ja bikinit, joita käytän vain kesällä. Villakerrastoa käytän talvella. Näitä erityisvaatteita on kuitenkin vain muutama, ja ne ovat kaikki sovussa ja samalla hyllyllä ympärivuotisten vaatteiden kanssa enkä siis pakkaa vaatteita perinteisellä tavalla varastoon kesäksi/talveksi.

Yritän olla kiintymättä mihinkään esineeseen liikaa, jotta esineen rikkoutuminen ei särkisi sydäntäni. Voin kuitenkin kuvitella sanovani, että esineellä on sielu. Se muodostuu siitä positiivisesta mielikuvasta, jonka esineen katsominen tai käyttäminen tuottaa. Esimerkkinä keittiön teekaappi, jossa säilytän rakkaimpia tavaroitani. Joukossa mieheltä vuosia sitten lahjaksi saatu keltaruusuinen teemuki, haalean turkoosit kirpparilta löydetyt teekannut, matkoilta hankittuja teepurnukoita sekä äidin antamia vanhoja kahvikuppeja. Tulen hyvälle mielelle aina kaappia katsellessa.

Tavaraan on hyvä osata asennoitua oikein. Hyödyntää esineiden arkipäiväinen toimivuus, esteettisyys ja niiden tuomat mielikuvat. Luopua turhasta, pölyä keräävästä ja henkistä painolastia lisäävästä roinasta. Itselläni karsimisen ajatus lähti vuosia sitten liikkeelle feng shuihin yhdistetystä space clearing -ajatuksesta. Voin paremmin ja oma ajatukseni kulkee vapaammin, kun ympärilläni on myös puhdasta, vapaata tilaa. Tähän auttaa se, että raivaan tavaraa ja pidän kodin helposti siivottavana. Tunnen, että oloni on näin energisempi. Asiaan ei (omalla kohdallani) liity sen suurempaa mystiikkaa.

6 Comments

  1. Hyvä kirjoitus. Löysin blogisi ja täytyy lukea enemmänkin🙂
    Itsellä meneillään myös tuo vaatekaapin tsekkailu ja päivittäminen niin, että kaikki ovat harmoniassa ja yhdisteltävissä. Tavoitteena juuri joka vuodenaikaan päteviä ja monikäyttöisiä vaatteita, joita ei saa olla liikaa.

    Sopiva määrä tavaraa on jokaisella yksilöllinen ja kun se määrä on kyseiselle ihmiselle optimaalinen, voi kotona oikeasti rentoutua. Päivittäisistä askareista kuten vaatteiden valinnasta tulee mieluisaa, eikä ahdistavaa. Useimmin niin tuntuu olevan vaatekaapin tipahtaessa päälle kaapin avatessa😀

    Aloitin itse myös hiljattain samoja aihepiirejä käsittelevän blogin.
    http://minimalismia.vuodatus.net

  2. Ah, kiitos tästä tekstistä! Puit sanoiksi sen, mitä itse ajattelen Marie Kondon menetelmästä (olen tosin tutustunut siihen vaan blogikirjoitusten ja muiden nettilähteiden kautta, itse kirja on vielä lukematta). Todellakin olen samaa mieltä!🙂

    • Itsekin luin kirjaa vähän hypellen. Jätin huomiotta ne jutut, jotka eivät ole itselle kiinnostavia tai ajankohtaisia. Mitään varsinaisesti uutta siinä ei ollut, mutta ote oli ihan innostava.

  3. Pohdin tuota samaa, että mitä siitäkin tulisi jos joka ikisen tavaran pitäisi olla jotenkin sykähdyttävä. Ei tuntuisi järkevältä heittää sinänsä toimivaa tavaraa pois ja hankkia uutta korkeintaan eri väristä tilalle. Mutta tässä Kondo-innostuksessani selasin netistä likimain kaiken englanninkielisen materiaalin minkä löysin, ja siellä törmäsin tällaiseen: Marie sanoo, että jos jotain esinettä tarvitsee, muttei välttämättä rakasta, voi kuitenkin opetella kunnioittamaan esinettä. Siis kiittää sitä siitä työstä minkä se tekee ja säilyttää esine ja käyttää sitä kaikesta huolimatta. Marien mukaan tällä lailla voi jopa käydä niin, että esineestä alkaa pitää, jolloin se sitten taas täyttääkin vaatimukset. Tämä näkökulma ei tule kirjassa juurikaan esille, mutta oli minusta kuitenkin ilahduttavan järkeenkäypä.

    • Joo tuohan kuulostaakin järkevältä toimintamallilta! Tuntuu tuhlaukselta, jos hyötyesineelle ei anna kunniaa ainakin siitä että se täyttää tehtävänsä.

      Olen tänään pitkin päivää hekotellut ajatukselle, kuinka paljon menneiden vuosien epäpukeviksi osoittautuneille vaatehairahduksille pitäisi lausua kiitoksia. Nehän harmittavat, mutta sen sijaan pitäisi ajatella positiivisesti, että nytpä tiedän ettei tämä malli oikein istukaan ja kiitän kyseistä vaatetta🙂

      Itsekin innostuin etsimään Marie Kondo -videoita ja nehän ovat aika koukuttavia! Haluaisin löytää keinoja, joiden avulla siivoaminen ja organisointi voisi lähes kokonaan loppua. Tähän asti kokemukseni on ollut, että etenkin lapsiperheessä on pakostikin tehtävä jonkinlaista ylläpitokarsintaa eikä siitä pääse mihinkään.

      Kiitos kommentistasi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s