Koti, Yksinkertaistaminen
Comments 3

Tavaroiden kunnioittamisesta

Pohdin, mikä KonMari-menetelmässä on herättänyt ihmisten mielenkiinnon. Kyseisen systeemin pääpilarithan ovat periaatteessa kaikille tuttuja. Jokainen raivausohjeita antava naistenlehtiartikkeli kehottaa tarkastelemaan tavaroita yksi kerrallaan sekä miettimään, tuottaako esine iloa ja hyötyä ja onko se näin säilyttämisen arvoinen. Tätä ohjetta ei ole ehkä aiemmin oikein otettu todesta.

Samoin kun raivaamista suunnittelee vähän syvällisemmin, päätyy ihan oma-aloitteisesti ryhmittelemään esineet tavararyhmittäin sen sijaan, että järjestelisi tavaroita esimerkiksi laatikko tai kaappi kerrallaan. Moni radikaalimpi minimalisti myös aloittaa raivaamisen valitsemalla juuri ne tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää ja karsii loput eikä päinvastoin. Mikä siis tekee Marie Kondon ohjeista jotenkin erityisiä?

Ainakin itseäni on alkanut viehättää hänen aluksi niin hassuilta kuulostavat sanamuodot esineiden herättelystä, kunnioittamisesta ja kiittelyistä. Se, että jokaisen tavaran tulee kunnolla sykähdyttää ja että esineiden hyötyarvoa kunnioitetaan, ei tarkemmin mietittynä tuo lainkaan kertakäyttökulttuurin tuntua. Päinvastoin. Tavaroiden ja niiden kauneuden ja toimivuuden kunnioittaminen kielii tavaran vaalimisesta ja kestävästä kuluttamisesta. Hyvin huolletut tavarat säilyvät hyväkuntoisina pitkään. Uutta hankitaan harkitusti, sillä myös jokaisen uuden esineen on ansaittava kunnioituksemme.

Lukemani perusteella uskon – minulla ei valitettavasti ole asiasta kunnollista tietoa – että japanilainen kierrätyssysteemi on perusteellinen ja että karsinnassa ei ole tarkoitus heittää tavaraa roskiin vaan kierrättää ne asianmukaisesti (ja että tämä puoli olisi käännöksessä vain kulttuurisidonnaisena sivuutettu). Toivon, että asia on näin. Mikäli ei ole, se on tietysti menetelmälle miinusta.

Jos esineitä kunnioittaa ja niistä pitää hyvää huolta, ne muistaa laittaa aina siististi omille paikoilleen. Perustuisiko lupaus jatkuvan siivoamisen loppumisesta tähän? Tästä näkökulmasta alan vähitellen ymmärtää myös säilytysmenetelmien merkitystä sekä esimerkiksi vaatteiden rituaalinomaista viikkaamista kaappiin. Tähän asti olen kapeakatseisesti ajatellut, että avain helppoon elämään on nimenomaan tavaramäärän vähentämisessä. Ongelmani on kuitenkin edelleen se, että vähäinenkään tavaramäärä ei pysy ojennuksessa. Siivoamiseen kuluva aika on toki vähentynyt huimasti.

Millä tavoin tavara voi sitten ansaita kunnioituksemme? Itse arvostan hyötyesineen toimivuutta ja estetiikkaa ylipäätänsä. Arvostan, että esine tuo mieleeni positiivisen mielleyhtymän. Arvostan käsityötä ja erityisesti sitä, että jokin esine on tehty juuri minulle. Erityisesti arvostan sitä, että tavara on hyvälaatuinen ja kestävä, näin en joudu kantamaan huolta sen korjaamisesta tai uuden hankkimisesta pitkään aikaan. Minimalistina arvostan, että mahdollisimman moni näistä asioista yhdistyy samassa esineessä.

Alan lämmetä monille Marie Kondon ajatuksille. Edelleenkään en halua kiintyä tavaraan niin paljoa, että surisin minkään esineen kohtaloa liikaa. Mikä tahansa voi kadota tai rikkoontua. Esineistä huolehtiminen on kuitenkin eri asia ja pidentää niiden käyttöikää. Nauttisin myös suunnattomasti ojennuksessa olevista kaapeista, ja jos esineiden inhimillinen kiittely ja kunnioittaminen tuottavat tulosta, niin mikäpä siinä. Täydelliseen japanilaiseen viikkaukseen kärsivällisyyteni ei riitä, mutta ajattelin vähän herätellä ja kiitellä omankin kodin tavaroita.

(Tarkennus: Minulla on Kondon kirjasta englanninkielinen Kindle-versio. En tiedä tarkalleen, missä muodossa asiat on suomenkielisessä käännöksessä sanottu.)

3 Comments

  1. Hei! Käsittääkseni Japanissa kierrätys on tehty ihmisille helpoksi. Eri laatuiset kierrätysastiat ovat pääsääntöisesti samassa paikassa, ei tarvitse kiikuttaa kaikkea sinne tänne elektroniikan keräyspisteisiin ja ties minne. Joten uskoisin Marie Kondon tarkoittavan ”roskiin viemisellä” sitä jätteiden keräyspaikkaa, ei pelkkää sekajätettä kuten meillä. Toivottavasti meilläkin päästään siihen pisteeseen. Tavaroiden kiittäminen niiden käyttöiän päättyessä on kyllä hauska ajatus🙂

    • Kiitos tiedosta! Olisi mielenkiintoista kuulla lisää sikäläisestä systeemistä. Menen toukokuussa ensi kertaa Japaniin, mutta ehkä kierrätys ei ole ihan sopiva puheenaihe ottaa ainakaan ensimmäisenä esille🙂

  2. Mertsi says

    Valitettavasti käsitykseni japanilaisesta kierrätyksestä ei ole hirveän hyvä. Jätettä ja materiaalia kyllä kierrätetään, mutta esim kirppareita on Suomeen verrattuna tosi vähän ja ihmisillä on PALJON tavaraa. Toivottavasti asiassa on tapahtunut kehitystä. Viimeksi olen käynyt siellä viisi vuotta sitten.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s