All posts filed under: Yksinkertaistaminen

Vieraspostaus minimalismista

Poikani oli kirjoittanut koulussa äidinkielen esseen minimalismista ja antoi luvan postata sen blogissani. Emme ole juurikaan keskustelleet minimalismista kotona ja huomaan hänellä olevan hiukan erilainen – laajempi – näkökulma, mikä on mielenkiintoista. Turhan tavaran ongelma Kun kasvan pian aikuiseksi ja muutan omaan talouteen, minun on päätettävä, miten aioin hallita uuden kotini järjestystä. Minua uhkaa monien tuntema ongelma: tavaroiden määrä ja paljous. Elämän varrella kertyy tavaraa, jota kukaan ei käytä tai tarvitse. Mitään ei kuitenkaan uskalleta heittää pois, sillä ”joskus sitä vielä tarvitaan”. Tulee halu heittää ja lukita kaikki kellariin ja unohtaa sinne. Yksilön kannalta järkevin vaihtoehto on minimalismi. Aatteen kannattajat omistavat vain kaikkein välttämättömimmät tavarat. Tavaroiden kokonaismäärää pyritään vähentämään ostamalla käytettyä, kierrättämällä ja satsaamalla asioiden kestävyyteen. Siksi minimalismi onkin hyvä niin yksilölle kuin ympäristöllekin. Kansantaloutta ajatellen minimalismi ei kuitenkaan ole niin hyvä asia: kuluttajien on kulutettava! Onko yhteiskunnassamme jotain pielessä, kun se sallii tämänlaisen kummallisuuden? On totta, että yhteisön etu voi mennä yksilön edelle, mutta eikö edes luonto voisi säästyä? Talouden kannalta hyvä vaihtoehto olisi ympäristöystävällisen minimalismin vastakohta, sanotaanko vaikka ”kertakäyttöminimalismi”. Kertakäyttöminimalisti minimoisi tavaran määrän …

Tehtävälistat ja ajankäyttö

Kuvassa kotitoimistoni. Kuva on lavastettu siinä mielessä, että puuhastelen tietenkin keittiön pöydän ääressä enkä olohuoneessa (kippasin kamat valon takia olohuoneen päydälle). Koira torkkuu kuitenkin aina joko sohvalla tai ikkunan edessä, ja siihen on näköyhteys keittiöstäkin. Kuppikin on sama ihan joka päivä. Mikäli kotona on muita perheenjäseniä, joku on lojumassa koiran seurana sohvalla. Muutama ajatus tehtävälistoista ja ajanhallinnasta, kun niistä oli jo eilisessä postauksessa puhetta. Kaaoksen hallintaa helpottaa karsimisen ohella rutiinien opettelu sekä ns. välttämättömien asioiden tekeminen ripeästi pois mieltä vaivaamasta. Itse opettelin tietyt aamu- ja iltarutiinit kun lapset olivat pieniä (selvitäkseni aamun ja illan kaaoksesta) ja nuo tietyt toimintatavat jäivät pysyviksi, vaikka lapset ovat jo kouluiässä. Vastaavasti aamupäiviini on vähitellen muodostunut tietty kaava, jonka avulla saan peruskodinhoitoaskareet tehtyä niitä liikoja miettimättä. Lisäksi yritän muodostaa rutiinit ruokailuun sekä liikuntaan. Ruoka-ajat ja sauvakävely tuntuvatkin jo vahvasti rutiineilta. Toisaalta tiedän, että matkustelu tai flunssakierre voi helposti saada ohjelmani taas pois raiteiltaan. Aamuisin herään puhelimen hälyttäessä kello 6.20. Valmistelen jokaiselle pojalle omanlaisen, vakiintuneen aamupalan, ja herättelen heidät viimeistään 6.45. Heidän syödessään nautiskelen itsekin aamupalani erilaisia uutisia lukien. Pojat käyvät …

Tavaramäärän vähentyminen lasten kasvaessa

Lapsiperheessä tavaramäärä on huipussaan, kun lapset ovat leikki-ikäisiä tai juuri kouluikään tulleita. Lohdutuksena niille, jotka kamppailevat liiallisen tavaramäärän kanssa: kun lapset kasvavat/ovat kaikki kouluiässä, kotiin kertyvä tavaramäärä vähenee huomattavasti. Toisaalta. Itsekin toivon, että olisin osannut karsia ja pitää kodin yksinkertaisena erityisesti kaikkien kolmen lapsen ollessa selkeästi alle kouluikäisiä, jolloin arki oli haastavinta ja kotitöihin oli hankalinta löytää rauhallista hetkeä. Pieni vauva tulee toimeen hyvinkin vähällä. En kehota ketään lukemaan vauvalehtien tarvikelistoja, suurinta osaa niiden mainitsemista tarvikkeista ei tarvita. Vauvan kanssa tulee helposti toimeen sopivalla varastolla perusbodeja, potkuhousuja ja harsoja. Kukaan kolmesta lapsestamme ei käyttänyt itkuhälytintä, tuttia, tuttipulloa, kylpyveden lämpömittaria tai monta muutakaan kapistusta. Pinnasänky jäi käyttämättä käytännössä kokonaan, vain yksi lapsista käytti vauvana kierrätyksenä saatua sitteriä ja kolmas ei tarvinnut lainkaan vaunuja (mutta käytti kyllä istumarattaita isompana). Vauvan tarvikkeet kannattaa hankkia tarpeen ja perhetilanteen mukaan (esimerkiksi nuo mainitut istumarattaat olivat hyödylliset koiria ulkoilutettaessa). Leikki-ikäisten lasten kanssa tavaran määrä sen sijaan tuntuu räjähtävän käsiin, jollei tilannetta määrätietoisesti hallitse. Leikki-ikäinen toki tarvitseekin enemmän kuin vauva. Paljon ulkona leikkivä lapsi tarvitsee esimerkiksi varaulkoiluvaatteita jo ihan käytännön syistä. Sisävaatteitakin …

Ennakkoluuloista

Törmäsin hiljattain ihan hassuun väitteeseen, jonka mukaan minimalismi tai asioiden vähentäminen olisi jollain tapaa elitististä tai keino pyrkiä olemaan parempi/erottautua joukosta. Onkohan aivan puhtaasti suomalainen tapa nähdä kaikki tekeminen jollain muotoa naapurin tekemisiin vertailtavana asiana? Vähentäminenhän on pikemminkin jokaisen oma, sisäinen prosessi. Mielestäni on myös varsin hassua ajatella, että ostamisen vähentäminen vaatisi varallisuutta. Kysymyksessähän on siis ostamisen ja tavaran hamstraamisen vähentäminen, mikä oman logiikkani mukaan vaatii vähemmän varallisuutta kuin tavaramäärän lisääminen. Itselleni yksinkertaistaminen on ollut puhtaasti järkiratkaisu. Koen, että elämänlaatuani lisää asioiden vähentäminen ja keskittyminen oleellisiin asioihin. Näitä oleellisia asioita ovat esimerkiksi ihmiset, eläimet, kokeminen, näkeminen, lukeminen ja uuden oppiminen. Vähennettäviä asioita ovat puolestaan olleet kodin yleinen tavaramäärä, turhat vaatehankinnat, tarpeeton kosmetiikka, epäterveellinen ruoka ja ylimääräinen, kulutuskulttuuriin liittyvä tekeminen (ostoksilla käynti, vaatekuvastojen lukeminen, nettikaupat). Omalla kohdallani suurin käytännön merkitys on ollut tavaran vähentämisellä keittiössä ja kodinhoitotiloissa (helpottaa arkiaskareita), vaatevarastojen minimoimisella (huomattavasti vähemmän harhaostoja kaapeissa pölyttymässä), kosmetiikan minimoimisella (käytän järkeviä ihonhoitotuotteita säännöllisesti sen sijaan että jättäisin purnukat vanhentumaan) sekä muutamalla elintapamuutoksella (lisää kasviksia, pikku liikuntaa päivittäin). En ole saavuttanut ihannetilaa, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen muutoksiin. …

Yksinkertainen kaaoksenhallinta

Tavaran karsimiseen voi tulla jonkinasteinen vimmakin. Kun ympärillä oleva tavara vähenee ja yksittäisetkin esineet löytävät kotona oman paikkansa, mieli on selkeämpi ja ajatus kulkee vilkkaammin. Jos tunne tulee yllätyksenä pitkän kaoottisen ja takkuisen kauden jälkeen, se on lähes huumaava ja kannattaa hyödyntää positiivisena, kannustavana tekijänä. Elämä on kuitenkin liian lyhyt tavaran minkäänlaiselle ylivallalle. Olen huomannut, etten millään viitsi kirjoittaa tolkuttomasti postauksia tavaran vähentämisestä tai siirtelystä paikasta toiseen. On niin monia muitakin mielenkiintoisia teemoja. Suosittelen siis lämpimästi yksinkertaista kaaoksenhallintaa. Se muodostuu muutamasta pääperiaatteesta, ryhdistäytymisestä ja karsimisen aloittamisesta, urakan luontevasti jatkamisesta (hyödynnä tässä kohtaa uutta intoa), muutamasta säännöllisestä arkirutiinista ja mikä tärkeintä, pienen epätäydellisyyden hyväksymisestä. Aloita miettimällä asennettasi kuluttamiseen ja haalimiseen. Kaaos ja rojupinot eivät vähene lopullisesti, mikäli palkitset raivaamistyösi kerta toisensa jälkeen uudella shoppailukierroksella tai muka piristät väsynyttä mieltä harkitsemattomilla pikaostoksilla. Aloita en osta mitään -kuukaudella, jotta olet ainakin kuukauden turvassa uudelta tavaravirralta. Kehitä selkeä systeemi vaate- ja kosmetiikkavarastoille, ja täydennä niitä vain tiettyinä aikoina. Suunnittele koko perheelle muuta ohjelmaa ja viihdykettä kuin kauppakeskuksissa kiertely, ja vähennä nettikaupoissa pyörimistä ja tuotekuvastojen lukemista sekä mieti uusiksi kodin …