Viimeisimmät artikkelit

Univormuajattelu ja harkittu, toimiva vaatevarasto

Vaatekaappien kevätsiivous aloitti mielessäni vaatevarastopohdinnat. Listasin omia tarpeitani minimalistiselle vaatevarastolle. Haluan vaatevarastoni olevan mahdollisimman helpon. Sen vuoksi suosin aina samantyyppistä asua, ikään kuin univormua, joka koostuu tietyistä osista. Säilytän näitä osia pinoissa, ja hankin uusia, kun pinot näyttävät tarvitsevan täydennystä. Haluan vaatevarastoni kaikkien osien olevan mieluisia ja sopivia, ja hankin niitä vain harkitusti.

Helppous tarkoittaa myös sitä, että en siirrä vaatteita sesonkivarastoon vaan vaatekaapin sisällön täytyy toimia mahdollisimman ympärivuotisesti. Varsinaisia sesonkikappaleita on vain muutama, ja ne kaikki ovat vaatekaapin hyllyllä tai eteisen kaapeissa ympäri vuoden. Haluan kaikkien vaatteiden olevan iättömiä ja ajattomia. Tarkoitan tällä sitä, että ne sopivat minkäikäiselle henkilölle tahansa, missä tilanteessa tahansa ja ovat käytettävissä pitkän ajanjakson ajan.

Haluan, että vaatevarastoni on suppea, jolloin kaikki vaatteet mahtuvat helposti hyllyille ja näen ne yhdellä silmäyksellä. Tällöin myös käytän kaikkia vaatekappaleita säännöllisesti. Haastavaksi yhtälön tekee se, että suppean vaatevaraston on oltava toimiva joka tilanteessa, niin arjessa, erityistilanteissa kuin matkoillakin. Haluan tottakai, että asuni myös kuvastavat oma tyyliäni ja sisäistä olotilaani.

Haastavaa suppeassa vaatevarastossa on se, että vaatteen kuluessa sen tilalle on hankittava uutta nopeasti, enkä aina jaksakaan paneutua hankintaan juuri sillä hetkellä. Vaikka vaatteeni ovat siis kaikki ihan sopivia, ne eivät ole aina niin harkittuja ja pukevia kuin toivoisin. Toinen haaste on se, että omaa tyyliä kuvastavia vaatteita etsiessä sorrun edelleen silloin tällöin hankkimaan vaatekappaleen, joka ei istukaan kokonaisuuteen tai pinosysteemiini. Tarvitsen edelleen lisää kurinalaisuutta.

Alla muutamia linkkejä, joista on paljon apua vaatevaraston ja/tai matkapuvuston muodostamisessa, univormun luomisessa ja oman tyylin löytämisessä.

Tavaroiden kunnioittamisesta

Pohdin, mikä KonMari-menetelmässä on herättänyt ihmisten mielenkiinnon. Kyseisen systeemin pääpilarithan ovat periaatteessa kaikille tuttuja. Jokainen raivausohjeita antava naistenlehtiartikkeli kehottaa tarkastelemaan tavaroita yksi kerrallaan sekä miettimään, tuottaako esine iloa ja hyötyä ja onko se näin säilyttämisen arvoinen. Tätä ohjetta ei ole ehkä aiemmin oikein otettu todesta.

Samoin kun raivaamista suunnittelee vähän syvällisemmin, päätyy ihan oma-aloitteisesti ryhmittelemään esineet tavararyhmittäin sen sijaan, että järjestelisi tavaroita esimerkiksi laatikko tai kaappi kerrallaan. Moni radikaalimpi minimalisti myös aloittaa raivaamisen valitsemalla juuri ne tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää ja karsii loput eikä päinvastoin. Mikä siis tekee Marie Kondon ohjeista jotenkin erityisiä?

Ainakin itseäni on alkanut viehättää hänen aluksi niin hassuilta kuulostavat sanamuodot esineiden herättelystä, kunnioittamisesta ja kiittelyistä. Se, että jokaisen tavaran tulee kunnolla sykähdyttää ja että esineiden hyötyarvoa kunnioitetaan, ei tarkemmin mietittynä tuo lainkaan kertakäyttökulttuurin tuntua. Päinvastoin. Tavaroiden ja niiden kauneuden ja toimivuuden kunnioittaminen kielii tavaran vaalimisesta ja kestävästä kuluttamisesta. Hyvin huolletut tavarat säilyvät hyväkuntoisina pitkään. Uutta hankitaan harkitusti, sillä myös jokaisen uuden esineen on ansaittava kunnioituksemme.

Lukemani perusteella uskon – minulla ei valitettavasti ole asiasta kunnollista tietoa – että japanilainen kierrätyssysteemi on perusteellinen ja että karsinnassa ei ole tarkoitus heittää tavaraa roskiin vaan kierrättää ne asianmukaisesti (ja että tämä puoli olisi käännöksessä vain kulttuurisidonnaisena sivuutettu). Toivon, että asia on näin. Mikäli ei ole, se on tietysti menetelmälle miinusta.

Jos esineitä kunnioittaa ja niistä pitää hyvää huolta, ne muistaa laittaa aina siististi omille paikoilleen. Perustuisiko lupaus jatkuvan siivoamisen loppumisesta tähän? Tästä näkökulmasta alan vähitellen ymmärtää myös säilytysmenetelmien merkitystä sekä esimerkiksi vaatteiden rituaalinomaista viikkaamista kaappiin. Tähän asti olen kapeakatseisesti ajatellut, että avain helppoon elämään on nimenomaan tavaramäärän vähentämisessä. Ongelmani on kuitenkin edelleen se, että vähäinenkään tavaramäärä ei pysy ojennuksessa. Siivoamiseen kuluva aika on toki vähentynyt huimasti.

Millä tavoin tavara voi sitten ansaita kunnioituksemme? Itse arvostan hyötyesineen toimivuutta ja estetiikkaa ylipäätänsä. Arvostan, että esine tuo mieleeni positiivisen mielleyhtymän. Arvostan käsityötä ja erityisesti sitä, että jokin esine on tehty juuri minulle. Erityisesti arvostan sitä, että tavara on hyvälaatuinen ja kestävä, näin en joudu kantamaan huolta sen korjaamisesta tai uuden hankkimisesta pitkään aikaan. Minimalistina arvostan, että mahdollisimman moni näistä asioista yhdistyy samassa esineessä.

Alan lämmetä monille Marie Kondon ajatuksille. Edelleenkään en halua kiintyä tavaraan niin paljoa, että surisin minkään esineen kohtaloa liikaa. Mikä tahansa voi kadota tai rikkoontua. Esineistä huolehtiminen on kuitenkin eri asia ja pidentää niiden käyttöikää. Nauttisin myös suunnattomasti ojennuksessa olevista kaapeista, ja jos esineiden inhimillinen kiittely ja kunnioittaminen tuottavat tulosta, niin mikäpä siinä. Täydelliseen japanilaiseen viikkaukseen kärsivällisyyteni ei riitä, mutta ajattelin vähän herätellä ja kiitellä omankin kodin tavaroita.

(Tarkennus: Minulla on Kondon kirjasta englanninkielinen Kindle-versio. En tiedä tarkalleen, missä muodossa asiat on suomenkielisessä käännöksessä sanottu.)

Vaatekaapista ja raivaamisesta

Luin eilen uuden postauksen Project 333 -blogin sivulta, ja aiheena oli pienen perusvaatevaraston (33 vaatetta täyttämään 3 kuukauden vaatimukset) kasaaminen periaatteella, että jokainen vaatekappale käsitellään yksitellen ja valitaan sillä perusteella, että vaate suorastaan säteilee iloa ja saa luonnollisesti käyttäjänsä näyttämään hyvältä.

Idea oli Marie Kondon uudesta kirjasta The Life-Changing Magic of Tidying, jonka ajatuksena on raivata koti niin, että jokainen esine tuottaa iloa ja hyötyä. Tämähän on perusajatus kaiken raivaamisen taustalla. Hankkiudutaan eroon ylimääräisestä ja vältetään turhan tavaran ostamista, jotta kotona olisi vain asioita, joita vilpittömästi arvostamme. Siinä mielessä kirjassa – itselläni on Kindle-versio – ei ollut minusta varsinaisesti mitään uutta, mutta pidin siitä sen selkeyden ja innostavan asenteen vuoksi.

Olen aina toivonut, että osaisin pukeutua tyylikkäästi ja persoonallisesti. Ongelmani on kuitenkin ollut kiinnostuksen ja harkinnan puute. En ole yksinkertaisesti viitsinyt tai jaksanut paneutua pukeutumiseen riittävästi, en yksittäisiin vaatekappaleisiin pitkän aikavälin tyylistä puhumattakaan.

Minimalistista vaatekaappia muodostessani olenkin aina pitänyt taustalla tavoitetta, että joskus vaatevarastoni on niin kompakti ja harkittu, että kaikki sen vaatekappaleet ovat huolellisesti valittuja ja rakkaita. Vain rajaamalla vaatevaraston pieneksi pystyn antamaan sille tarpeeksi ajatusta ja aikaa ja valitsemaan kaiken mieluisaksi ottaen samalla huomioon materiaalit, mukavuuden, kestävyyden, ekologisuuden ja muut mielestäni tärkeä asiat.

Kysymys ei ole siis pelkästään siitä, että tavaraa on vähän, jolloin esimerkiksi koti on helposti siivottava vaan myös siitä, että tuo hallinnassa oleva tavaramäärä on mieluinen. Jokainen vaatekaapin osa tuottaa iloa ja hyötyä. Hyllyssä olevat kirjat ovat sellaisia, että joku perheenjäsen odottaa niiden lukemista (joko ensimmäistä tai lukuista kertaa) tai voin niitä vieraalle lämpimästi suositella. Kaikki astiat ovat sellaisia, että otan ne ilolla pöytään. Jotain esinettä en ehkä käytä koskaan, mutta se on rakas ja tärkeä osa perheen historiaa. Niin tärkeä, että olen sen halunnut säilyttää.

Tässä kohtaa herää kysymys, millä aikavälillä esimerkiksi vaatevaraston voi muuttaa täysin mieluisaksi. Huomasin, että Paikka kaikelle -blogissa pohdittiin juuri samaa asiaa ja käsiteltiin samaista Marie Kondon kirjaa. Entä jos kodissa on vain yksi kappale jotain tiettyä hyötytavaraa, ja siitä ei tarkemmin ajatellen pidäkään. Tavara laitetaan roskiin ja ollaan ilman sitä kunnes saadaan hankittua uusi, iloa sykähtelevä esine?

En ole itse käsitellyt tätä puolta asiasta kovinkaan paljoa. Olen aina pitänyt oletusarvona, että suomenkielistä blogia lukevalla lukijalla on kanssani samansuuntainen arvomaailma. Vaikka pidän vähästä tavarasta ja raivaan joskus aika rankallakin kädellä, en heitä hyötytavaraa roskiin. Raivattavalle tavaralle on löydettävä järkevä kierrätysmenetelmä. En myöskään raivaa esineitä, joista on minulle selkeää, jopa päivittäistä hyötyä, vaikken niitä suoranaisesti kaikilta osin rakastaisikaan.

Otan esimerkkinä valtavan suuren, möhkälemäisen ja räikeän sinisen Tupperware-salaattilinkoni. Se on sekä ruma että epäkäytännöllinen säilyttää ja pestä. Myönnän, että olen katsastellut sille vaihtoehtoja vuosien varrella. Kerran bongasin keittiötarvikeliikkeessä pienen, valkoisen ja luultavasti ihan laadukkaankin salaattilingon. Sisustusliikkeen turkoosi vaihtoehto näytti puolestaan heppoiselta mutta ah, niin käsittämättömän somalta.

Ämpärin kokoinen Tupperware-linko ei kuitenkaan lähde taloudestamme mihinkään suuntaan. Sille on varattu puolet jääkaapistamme. Saan sen avulla lingottua kerralla koko sunnuntailounaan salaatin. Arkena pesen sen täyteen ja poimin tuoreena pysyneitä, pestyjä salaatinlehtiä leipien väliin pitkin viikkoa. Olen lingonnut vempainta kaikin voimin ainakin seitsemän vuotta ja silti mikään osa ei jää käteen. Tuo muovimöhkäle on kestävä kuin mikä.

Oma ajatukseni siis on, että tavara saattaa tuottaa iloa ihan vaan täyttämällä tehtävänsä. On ihanteellista, jos jokainen esine on sekä toimiva että kaunis, mutta tätä puolta kannattaa toteuttaa ensisijaisesti niin, että hankkii uutta vain tarkkaan harkiten. Laitan kiertoon tavaraa, jota en lainkaan tarvitse tai käytä. Kuitenkin ajatus siitä, että laittaisin hetken mielijohteesta pois täysin toimivaa käyttötavaraa vain hankkiakseni tilalle jotain uutta, on minusta tuhlailevaa sekä rahaa että luontoa ajatellen. Vaihtoon menevät esineet korvaan vain harkitusti ja ajan kuluessa (toivottavasti täysin mieluisilla vaihtoehdoilla).

Olen monessa asiassa Marie Kondon kanssa samaa mieltä. 33 vaatekappaleen valitseminen on hauska leikki, mutta itse en jaksa tehdä sitä kolmen kuukauden välein. Olen siirtynyt systeemiin, jossa vaatekaapin sisältö on aina sama sesongista huolimatta, ja se on minusta yksinkertaisinta. Toki vaatekaapissani on esimerkiksi shortsit ja bikinit, joita käytän vain kesällä. Villakerrastoa käytän talvella. Näitä erityisvaatteita on kuitenkin vain muutama, ja ne ovat kaikki sovussa ja samalla hyllyllä ympärivuotisten vaatteiden kanssa enkä siis pakkaa vaatteita perinteisellä tavalla varastoon kesäksi/talveksi.

Yritän olla kiintymättä mihinkään esineeseen liikaa, jotta esineen rikkoutuminen ei särkisi sydäntäni. Voin kuitenkin kuvitella sanovani, että esineellä on sielu. Se muodostuu siitä positiivisesta mielikuvasta, jonka esineen katsominen tai käyttäminen tuottaa. Esimerkkinä keittiön teekaappi, jossa säilytän rakkaimpia tavaroitani. Joukossa mieheltä vuosia sitten lahjaksi saatu keltaruusuinen teemuki, haalean turkoosit kirpparilta löydetyt teekannut, matkoilta hankittuja teepurnukoita sekä äidin antamia vanhoja kahvikuppeja. Tulen hyvälle mielelle aina kaappia katsellessa.

Tavaraan on hyvä osata asennoitua oikein. Hyödyntää esineiden arkipäiväinen toimivuus, esteettisyys ja niiden tuomat mielikuvat. Luopua turhasta, pölyä keräävästä ja henkistä painolastia lisäävästä roinasta. Itselläni karsimisen ajatus lähti vuosia sitten liikkeelle feng shuihin yhdistetystä space clearing -ajatuksesta. Voin paremmin ja oma ajatukseni kulkee vapaammin, kun ympärilläni on myös puhdasta, vapaata tilaa. Tähän auttaa se, että raivaan tavaraa ja pidän kodin helposti siivottavana. Tunnen, että oloni on näin energisempi. Asiaan ei (omalla kohdallani) liity sen suurempaa mystiikkaa.

Kosmetiikkapäivitys

Olen jo useita kertoja ajatellut tekeväni pienen päivityksen käyttämästäni kosmetiikasta. Käyttämäni tuotteet vaihtelevat, ja jokin tuote on aina vaihtumassa. Alla katsaus tämän hetkiseen kosmetiikkavarastooni, jota kutsun ”minimalistiseksi”, vaikka tiedän monen pärjäävän vain yhdellä saippualla. Itse käytän muutamaa tuotetta, joita on helppo säilyttää kylppärin hyllyllä säilytyslaatikossa ja pienessä meikkipussissa.

Ihonhoito on minusta haastavaa, joten yritän käydä säännöllisesti kosmetologilla. Ihanteellisinta olisi käydä jopa kerran kuukaudessa, jolloin ihoni olisi mahdollisesti aina suhteellisen hyvässä kunnossa. Se käy kuitenkin kukkarolle liian kalliiksi, joten käyn asiantuntijalla muutaman kerran vuodessa.

Ihotyyppini on periaattessa sekaiho, mutta lasten syntymän jälkeen sain kaulalle ja leualle hormonaalisen aknen, joka ei hoidoista huolimatta ole koskaan kunnolla hävinnyt vaan esiintyy edelleen kuukauden- ja hieman vuodenajankin mukaan vaihdellen. Olenkin asian vain hyväksynyt. Tällä hetkellä käytän iltaisin lääkevoidetta, ja iho-ongelmat ovat hallinnassa. Epäpuhtauksia tulee herkästi, ihoni oireilee helposti säähän tai stressiin ja tuntuu iän myötä kaipaavan myös lisää ravintoa, joten olen käyttämieni tuotteiden kanssa varovainen. Tänä talvena poskipäiden pintakuivuus paheni suorastaan atooppisiksi laikuiksi.

Olen kokeillut ihonhoidossa myyjän avustuksella valittuja perusmerkkejä (Clarins, Clinique, Biotherm, Lancome, Dior), luontaiskosmetiikkaa (esimerkiksi Patyka) sekä kosmetologien suosittelemia ja käyttämiä merkkejä. Mikään käyttämistäni tuotteista ei ole mielestäni ollut katastrofaalisen huono tai aivan ylitse muiden. Oman kokemukseni mukaan tärkeintä on puhdistaa ihoa säännöllisesti jokseenkin ihotyypille sopivalla tavalla sekä syväpuhdistaa sitä aika ajoin asiantuntevalla käsittelyllä. Ainoastaan kosteusvoiteen suhteen olen ollut jo jonkin aikaa merkkiuskollinen ja rakastunut.

Tässä käyttämäni tuotteet tällä hetkellä. Tällä hetkellä kaapissani ei sattunut olemaan esimerkiksi kuorintavoidetta. Kaikista tuotteista en ole maininnut merkkiä, koska mielestäni sillä ei ollut väliä tai koska vaihtelen kyseisen tuotteen merkkiä.

Hiukset:

Ihonhoito:

  • Murad rauhoittava puhdistusgeeli (uusi tuote, jota kosmetologi suositteli talven punoittavalle iholleni, mikäli tykästyn tuotteeseen hankin saman sarjan kosteusseerumin)
  • L’atelier des Delices sekaihon -age-päiväemulsio (suosikkini, ihana ravitseva kosteusvoide!)
  • Silmänympärysvoide (Patyka)
  • Ihotautilääkärin määräämä lääkevoide kaulalle

Puhtaus:

  • Suihkugeeli, kosteusvoide ja käsivoide (kestosuosikkejani ovat L’Occitane en Provence -tuotteet)
  • Deorantti (tällä hetkellä lähikaupan Nivea, kestosuosikkini on Clarins)

Meikit:

  • Meikkivoide/puuteri, tällä hetkellä Terre D’Ocin BB-voide, johon olen erittäin tykästynyt. Voide on hyvin huomaamaton, mutta peittää silti pahinta punoitusta, päälle kevyesti puuteria.
  • peiteaine silmänalusille
  • poskipuna
  • huulivoide tai -kiilto
  • ripsiväri ja harmaa tai ruskea luomiväri. Tällä hetkellä käytän Kjaer Weis -merkkiä, jonka ripsiväriä voin lämpimästi suositella! Meikkaan vain hiukan ja olen tarkka siitä mitä ripsiväriä onnettomiin lyhyisiin ripsiini laitan. Kjaer Weis korvaa nyt aiemmin käyttämäni Sensain tai Cliniquen 38 asteen ripsarit! Kjaer Weis -tuotteissa on bonusta kauniit ja laadukkaat pakkaukset.

Yksinkertaistamisen ABC: ylläpito

Kun kodista on poistunut ylimääräistä/turhaa/tarpeetonta tavaraa alkaa tehdä huomioita siivoamisen helpottumisesta ja kotitöihin kuluvan ajan vähenemisestä. Arki on yksinkertaisempaa kuin aiemmin. Siivottavaa on konkreettisesti vähemmän kuin ennen, mikä motivoi pitämään tavaramäärän hallinnassa. Tässä vaiheessa saattaa tulla mieleen yksinkertaistaa myös vaatehuoltosysteemiä ja käyttää vähemmän aikaa ruokahuoltoon.

Itse päätin hankkia kodinhoitohuoneeseen suuremman pesukoneen ja kuivausrummun sekä muuttaa kaapit korkeiksi säilytyskomeroiksi, mitkä molemmat helpottavat vaatehuoltoa. Tämä vaati useamman vuoden suunnittelua projektin kustannusten vuoksi. Entisten jokapäiväisten pyykkikoneellisten sijaan pesen pyykkiä parin kolmen päivän välein. Kuivaan vaatteet kuivurissa ja telineellä, ja viikkaan ne suoraan kodinhoitohuoneen kaappeihin ilman välivaiheita.

Iltapäivän ruuanvalmistus on muuttunut ikävästä askareesta mukavaksi puuhaksi pääosin uuden asennoitumisen avulla. Ajattelen, että olen onnekas kun saan valmistaa ruuan kiireettä, eihän se mikään itsestäänselvyys ole. Ruuanlaitto on oikeastaan aika rentouttavaakin. Yritän valmistaa yksinkertaisia, helppoja ja perheen enemmistöä tyydyttäviä ruokia. Yllätyksekseni lapset ovat vähitellen alkaneet ajatella itsekin esimerkiksi ruuan terveellisyyttä. Ruokaostokset suoritan tällä hetkellä aina aamuisin, koska se sopii aikatauluuni parhaiten.

Ylläpitokarsintaa teen käytännössä koko ajan. Tammikuun alussa karsin kaikkien perheenjäsenten vaatekaapit, poistin risaiset sukat ja alusvaatteet ja pakkasin miehen rispaantuneet paidat matonkuteiksi. Tein samalla listaa kevään tullessa täydennettävistä vaatteista. Kävin läpi keittiön kaapit. Vähensin astioiden määrää entisestään, poistin kaiken kierrätettävän tai vanhentuneen ja tein joulusta jääneistä pähkinöistä kotitekoista granolaa eli paahdettua mysliä:

Yhdistin kulhossa puolikkaan paketillista Aito-kauran hiutaleita ja 2-3 eri lajia pähkinöitä. Maustoin kanelilla ja sekoitin joukkoon pienen kupillisen auringonkukkaöljyn, vaahterasiirapin ja juoksevan hunajan sekoitusta. Koko seos pellille leivinpaperin päälle ja uuniin kunnes hiutaleet näyttävät paahtuneilta (150 astetta noin puolisen tuntia).

Minimalistisen vaatekaapin ylläpito vaatii enemmän paneutumista pukeutumiseen kuin aiemmin harrastamani hallitsematon vaatteiden hankkiminen.  Haluan, että kaapissani on vain vähän vaatteita ja että jokainen vaatekappale on hyödyllinen ja mieluinen. Farkut, t-paidat ja alusvaatteet voi hankkia tuttua ja hyväksihavaittua merkkiä aina kun edellinen vaatekappale on kulumassa loppuun. Teen vastaavasti myös pikkukenkien ja tennareiden kanssa. Jotkut vaatekappaleet, kuten takit tai mekot, ovat kuitenkin aina pitkäikäisiä hankintoja (joita harvoin löytää tai edes haluaa löytää samanlaisina edellisen rispaantuessa), joten niitä on etsittävä ja harkittava hartaammin.

Minimalistinen kosmetiikkavarasto on yllättävän toimiva ja helppo käytössä! Käytössäni on vain muutama tuote, jotka käytän useimmiten loppuun 1-3 kuukaudessa (riippuen tietysti tuotteesta). Kosmetiikan käyttöni on nykyisin säännöllistä eikä mitään tuotteita jää lojumaan. Teen kaikki uudet ostokset joko kosmetologin tai pätevän myyjän avustuksella. Monissa liikkeissä on käytössä meikkiopastus, jonka hinta hyvitetään ostosten hinnasta. Itselläni on tällaisesta hyviä kokemuksia.

Tavaroita, joiden määrää on hankala pitää hallinnassa, ovat esimerkiksi kirjat. Puhelimeni Kindle-ohjelmassa on muutama kirja bussimatkojen varten, mutta digitaalinen kirja ei mielestäni pysty korvaamaan perinteistä kirjaa, joten kirjojen määrä kasvaa taloudessamme koko ajan karsimisesta huolimatta. Kaaosta kotona aiheuttaa myös lasten perusharrastusvälineet kuten luistimet, sukset ja lukuisat urheilutossut, sillä niiden säilytys on hankalaa ja vaatii runsaasti tilaa. Tämä on kuitenkin enemmänkin säilytykseen kuin karsintaan liittyvä ongelma.